Köyhyyteen ei ole varaa!
Sellainen maailma on kestävä ja oikeudenmukainen, jossa päätöksiä mietitään heikoimpien näkökulmasta. Eriarvoisuuden kasvattamisen sijaan tarvitaan politiikkaa, joka tasaa hyvinvointieroja. Erityistä huomiota on kiinnitettävä koko ajan köyhtyviin ryhmiin: lapsiperheisiin, yksinhuoltajien perheisiin, opiskelijoihin. Syrjäytymiskierrettä on vaikea katkaista, jos siihen ei puututa ajoissa. Lasten välisen eriarvoisuuden purkamiseen on suunnattava voimavaroja, jotta lapsilla olisi hyvä olla lapsina ja jotta heillä myöhemmin olisi mahdollisuus kouluttautua, tehdä töitä ja hallita omaa elämäänsä.
Myös maailman pahoinvointi kuuluu jokaiselle. Omaa hyvinvointiamme ei saa luoda kehitysmaissa asuvien ihmisten kustannuksella. Meillä on velvollisuus toimia sen eteen, että jokaisessa maailman kolkassa olisi mahdollisuus hyvinvointiin. Erityistä huomiota pitää kiinnittää globaalin päätöksenteon uudistamiseen ja kaupan rakenteiden reiluuteen. Markkinoita pitää säädellä kehittämällä globaalin verotuksen muotoja ja ottamalla käyttöön kansainvälisesti sitovia työehtojen ja ympäristönsuojelun normeja. Reilua kauppaa pitää suosia julkisissa hankinnoissa, ja ihmisiä pitää kannustaa reilun kaupan tuotteiden suosimiseen.
Kehitysmaiden asema ei ole niiden oma asia, vaan maailman epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen tarvitaan kaikkia. Suomen tulee nostaa kehitysavun määrä YK:n tavoitteiden mukaiseen 0,7 %:iin BKT:sta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tyttöjen kouluttamisen kannustamiseen ympäri maailmaa, sillä se on tehokkain keino ehkäistä köyhyyttä ja lisätä naisten valtaa lasten hankinnassa.