Takaisin puheisiin ja sanoihin

Puhe vihreässä vapussa 1.5.2006

Kunnallispolitiikan pyhän allianssin näköisen kaupungin kipupisteitä

Tänään on mukava saapua tänne Aurajoen rantaan, jossa vihdoin alkanut kevät näyttää upealta. Aurajoen rannan ympärystössä turkulaisuus on parhaimmillaan: siinä yhdistyvät vanhan kaupungin kulttuurin henki ja raikas tuulahdus, jota iloiset turkulaiset aurinkoisena kevätpäivänä rannoille tuovat.

Jokirannat ovatkin mielestäni kaupungin parhaita pisteitä, sellaisia, joissa on onnistuttu tavoittamaan jotain elävän kulttuurikaupungin hengestä. Valitettavasti Turusta löytyy myös toisenlaista pisteitä, kipupisteitä. Kunnallispolitiikan pyhä allianssi . kokoomus ja demarit . ovat välillä visioineet kaupunkia tavalla, joka herättää epäuskoa, ihmetystä, suuttumustakin. Turussa on tehty strategia ja hallitussopimus, joista suuret puolueet poimivat juuri ne kohdat, jotka niiden omaan politiikkaan sopivat. Tämän seurauksena on syntymässä Turku, jossa tuhannet ihmiset asutetaan saarille, osa jopa parinkymmenen kilometrin päähän keskustasta ja jossa ostosvirrat suunnataan Raisioon, jonne Myllyn kupeeseen onkin kohoamassa melkoinen tavaraparatiisi. Huhtikuussa hyväksytyssä Turun asunto- ja maankäyttöohjelmassa muut puolueet halusivat erikseen korostaa Raisioon suuntautuvien liikennevirtojen tärkeyttä kaavoitusta suunniteltaessa.

Tämä ei totta tosiaan ole Turku-strategian mukaista vastuullista ilmasto- ja ympäristöpolitiikka, jossa ollaan sitouduttu vähentämään liikennepäästöjen määrää ja henkilöautolla tehtyjen matkojen osuutta kaikista matkoista. Myllyyn 90 % asiakkaista ajaa autolla, keskustan ostoskäynneistä autolla sen sijaan tehdään kolmasosa. Eikä syyttä! Keskustaan sentään pääsee joukkoliikenteellä helposti. Myllyn lähellä ei myöskään ole merkittävää asutusta. Ihmiset käyttävät autoa, koska Raision ostoskeskukseen ei ole toimivaa joukkoliikennettä ja matka on liian pitkä käveltäväksi tai pyöräiltäväksi. Tämä ei ole liikkumisen vapautta, vaan pakkoa! Samalla se näivettää lähikauppoja, mikä vaikeuttaa monen autottoman elämää merkittävästi. Voin kyllä itse kuljettaa pyöräntarakalla vaikka keittiökalusteet (tällä hetkellä kokemukseni rajoittuu keittiön mattoon), mutta mitä tekee vuosia mukavalla alueella asunut vanhus, kun lähikaupan tilalle tulee kaljakuppila ja maito ja leipä pitäisi hakea kilometrien takaa?

Olemmeko luomassa siis kulttuurikaupunkia? Emme, vaan autokaupunkia, jonka kruunuksi hallitussopimuksen isoimmat osapuolet haluavat toriparkin. Myöskään se ei ole askel kohti henkilöautolla tehtyjen matkojen vähenemistä ja elävän ja ihmislähtöisen keskustan tukemista.

Toriparkin kärsijät, bussimatkustajat, pyöräilijät ja kävelijät alkavat pikkuhiljaa ymmärtää, mitä pyhä allianssi heiltä haluaa: henkilöautojen määrä on kasvanut Turussa voimakkaasti ja tullee kasvamaan edelleen. Muuta ei voida odottaakaan, kun tieyhteyksiä Raision ostoskeskukseen kehitetään keskustan pyöräteiden sijaan, joukkoliikenteelle ei myönnetä lisätukea, jolloin lippujen hintoja joudutaan korottamaan, keskustan kehittämisajatukset keskitetään toriparkkiin ja ihmisten kuvitellaan haluavan asua mahdollisimman kaukana keskustasta, saarilla, joiden luonnonläheinen ympäristö on jo melko kaukana, kun se 20 000. saarelainen kantaa muuttokuormansa sisään.

Kaupunginjohtaja Pukkinen ei ole ainakaan lisännyt uskoa vastuulliseen ilmastopolitiikkaan ja elävämmän ja viihtyisämmän kulttuurikaupungin luomiseen lausunnollaan, jonka mukaan joukkoliikenteen rooli on lähinnä hoitaa työmatkaliikennettä. Kauppoihin liikutaan Pukkisen mukaan muilla välineillä. Jännityksellä odotan, mitä hän lausuu pikaraitiotieselvityksestä, jota käsitellään kahden vuoden sisällä. 70-luvulla tehdystä virheestä lopettaa raitioliikenne Turussa ei luulisi tarvitsevan kärsiä ikuisesti.

Kun pyhän allianssin jommalla kummalla osapuolella on aliedustus kaupungin virkamieskoneistossa, virhe korjataan nopeasti. Onhan se tavallaan avointa, että virkamiesten puoluekirjat ovat kaikkien tiedossa; tällöin ei pääse hellimään ainakaan liian vaaleanpunaisia kuvitelmia tiiviin kaupunkirakenteen ja ihmisten keskustan kulttuurikaupungista.

Onneksi, arvoisa vihreä vappuväki, siitä samasta strategiasta ja hallitussopimuksesta voi nähdä myös toisenlaisen Turun, sellaisen Turun, jota näillä joen rantamilla voi aistia. Meidän vain täytyy jaksaa taistella sen Turun puolesta. Niinpä vapun kunniaksi haluan toivottaa: nähdään toriparkkimielenosoituksessa!