Kotoutumista ja ulkoutumista puoluevaltuuskunnassa
24. syyskuuta 2007
Vihreiden uusi puoluevaltuuskunta kokoontui menneenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Pääaiheita olivat Vihreiden ulkopoliittiset linjat ja kotoutumispolitiikka, jotka olivat hyvin esillä tiedotusvälineissäkin.
Vihreiden painotukset ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulivat hyvin esiin Tarja Cronbergin, Pekka Haaviston ja Johanna Sumuvuoren puheissa. Cronberg puhui rauhasta, ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta, Haavisto rauhanturvaamisesta ja Sumuvuori siviilikriisinhallinnasta. On kiva tuntea kuuluvansa oikeaan puolueeseen: minullekin sellainen maailma on paljon todellisempi, jossa panostetaan kriisien ehkäisyyn ja rauhanturvaamiseen, ja jossa köyhyyttä ja ilmastonmuutosta pidetään keskeisimpinä turvallisuushaasteina, kuin sellainen, jossa miljoonia syöstään sodan teknologiaan, ja jossa suurin haaste on venäjä-venäjä-venäjä (alan olla todella kyllästynyt tämän sanatrion esiintymiseen, joten sori vaan).
Kotoutumispolitiikassa on monta keskeistä palikkaa, joista itseäni kiinnostaa erityisesti asumisen segregaation ehkäiseminen. Turussakin on alueita, joiden päiväkoti- ja kouluryhmissä 90-100 % lapsista on maahanmuuttajataustaisia. Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia on koululaisia, jotka eivät koskaan kohtaa lapsia, joilla on erilainen kulttuuritausta. Tämä ei totisesti edistä kenenkään kotoutumista eikä kansainvälistymistä. Maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen kehitys ja samalla integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan heikentyy merkittävästi. Turussa täytyy jatkossa kiinnittää ehdottomasti enemmän huomiota tähän, kun suunnitellaan kaavoitusta ja palveluja eri puolille kaupunkia. Asumisen segregaatio johtaa vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin monille seuraaville vuosikymmenille, jos siihen ei puututa ajoissa.
Paljon melua siitä, kuka kilpailuttaa roskapussin kuljettamisen
18. syyskuuta 2007
Eilisessä valtuuston kokouksessa käytiin pitkä keskustelu siitä, siirrytäänkö Turussa kunnan alueellisesti kilpailuttamaan jätteenkuljetusmalliin, vai pysytäänkö nykyisessä sopimusperusteisessa mallissa, jossa jokainen kiinteistö kilpailuttaa kuljetuksen itse. Minusta asiassa syntyi aika paljon melua tyhjästä. Tässä kaupungissa on päätettävänä paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, kuka kilpailuttaa jätteidenkuljetuksen. Salissa toivottiinkin pariin otteeseen, että yhtä kiivasta keskustelua käytäisiin myös mm. talouden tasapainottamisesta. Itse äänestin keskitetyn kilpailutuksen puolesta, mutta valtuusto päätti äänin 34-33 pysytellä nykymallissa. Monet ryhmät hajosivat asiassa, niin myös vihreät. Oma puheenvuoroni oli tällainen:
Minusta tämä jätteenkuljetusasia ei ole ollenkaan niin dramaattinen, mitä mm. lehdissä käyty keskustelu on antanut ymmärtää. Päätämme tänään siitä, kuka kilpailuttaa jätteiden kuljetuksen. Kyse ei ole kuljetuksen kunnallistamisesta, kuten usein kuulee sanottavan, tai siitä, mitä itse jätteille tulee tapahtumaan. Kyse on yksinkertaisesti siitä, kuka kilpailuttaa jätteenkuljetuksen.
En usko, että mahdollisen muutoksen jälkeen tilanne eroaa kovin suuresti nykyisestä. Todennäköisesti suurelta osin samat yhtiöt kuljettavat kotitalousjätteemme kuin nytkin. Nykyisen kolmen kuljetusyhtiön, joista kaksi hallitsee markkinoita täysin, tilalle voi tulla useampia toimijoita, koska kilpailuttaminen alueittain tuottaa useita kilpailukierroksia, joihin kuljetusyhtiöiden on mahdollista osallistua. Tätä kuvastaa mm. Varsinais-Suomen Jätehuolto Oy:n uusi, kunnallista kilpailuttamista puoltava lausunto.
Jätelaissa annetaan kunnalle oikeus määrätä siitä, että asumisen jätteet toimitetaan kunnan osoittamaan paikkaan hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi riippumatta kuljetusjärjestelmästä. Meillä on siis jo nyt mahdollisuus sanoa, mihin jätteet viedään, ja mitä niillä tehdään. Tämä ei muutu mihinkään kuljetusjärjestelmän mahdollisesti muuttuessa; päätökset jätteenpoltosta ja kierrätyksestä tehdään erikseen. Kuljetusmallin vaihtaminen ei näin ollen vaikuta hyötyjätteiden keräykseen. Jätteet tulee edelleen lajitella ja toimittaa hyötykäyttöön. Turussa lasin, metallin, paperin ja kartongin kierrätys toimiikin hienosti. Tulevaisuudessa meidän täytyy miettiä, miten kierrätyksen ja jätteenpolton kombinaatiolla jatketaan, mutta nyt, tänään, teemme päätöksen vain siitä, kuka kilpailuttaa kuljetuksen.
Oma kantani tässä asiassa perustuu siihen, että vaikka en näe eroa kuljetusmallien välillä dramaattisena, pidän kunnan alueellisesti kilpailuttamaan kuljetusmallia järjestelmällisempänä ja ympäristöystävällisempänä tapana hoitaa jätteenkuljetus. Kuljetusyhtiöiden autot ajavat yhdellä alueella tyhjentäen järjestelmällisesti sen jätteet. Kuljetusmatkat lyhenevät, ja kuljetuksen ympäristövaikutukset vähenevät. Kuljetuskalustolle on myös nykyistä paremmat mahdollisuudet asettaa päästövaatimuksia, mikä esim. joukkoliikenteen kilpailutuksessa toteutettuna on vähentänyt linja-autojen päästöjä merkittävästi.
Sen sijaan, että nyt samalla alueella kiertävät kahden tai kolmen yhtiön autot hakien jätteitä sieltä sun täältä, näen järkevämpänä, että yhdellä alueella kulkee yhden yhtiön kalusto, joka järjestelmällisesti tyhjentää jokaisen roskiksen. Näitä alueita tulee olla riittävästi, ja niillä jokaisella voi toimia vaikka eri kuljetusyhtiö, kilpailutuksen mukaan. Ja sanomattakin lienee selvää, että jokaisen kuljetusyhtiön kanssa täytyy tehdä riittävän pitkä sopimus, jotta yhtiö ehtii kuolettaa kalustonsa sopimuskaudella.
Näin toimimalla pääsemme nähdäkseni vielä nykyistäkin optimaalisempaan jätteenkuljetusjärjestelmään.
Turun päivänä esillä toriparkki ja kansallinen kaupunkipuisto
15. syyskuuta 2007
Sunnuntaina 16.9. vietetään Turun päivää, jolloin voi viihteellisempien huvien, kuten metrilakun himoitsemisen ja ilotulituksen seuraamisen lomassa keskustella myös turkulaisesta kunnallispolitiikasta. Kuivaako? Mitä vielä! Kaikkea mielenkiintoista on jälleen tulossa päätettäväksi. Nyt kaivataan kaupunkilaisten mielipiteitä!
Turun seudun vihreät ry. on mukana Turun päivän Heikinmarkkinoilla kauppatorilla. Vihreiden kojulla voi kertoa mielipiteensä toriparkista eriväristen kuulien muodossa ja jättää ehdotuksia kaupungin kehittämiseksi. Sanaista arkkuaan toriparkista voi myös availla paikalla olevien vihreiden poliitikkojen kanssa. Toriparkin kaavasta päätetään tämän syksyn aikana, joten nyt on käsillä viimeiset hetket vaikuttaa siihen, miten Turun keskustaa kehitetään tulevina vuosina. Lisätietoja toriparkista löytyy mm. tästä blogista, huomiselta vihreiden kojulta ja toriparkki-blogista.
Turun päivänä voi tulla myös kaupungintalolle keskustelemaan turkulaisten poliitikkojen kanssa ajankohtaisista asioista. Valtuustosalissa järjestetään mm. paneeli kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Itse olen mukana ympäristö- ja kaavoituslautakunnan esittelyssä, jossa on tarkoitus nostaa esille erityisesti uutta arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa ja kansallisen kaupunkipuiston hanketta.
Kansallinen kaupunkipuisto on aivan mahtava juttu! Siinä Turun parhaita kaupunkipuistomaisia paloja aina Ruissalosta Aurajoen yläjuoksulle asti yhdistettäisiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Saadessaan kansallisen kaupunkipuiston statuksen tätä turkulaista helmeä, johon sisältyisivät mm. Urheilupuisto, Samppalinnanmäki, Vartiovuori, kauppatorin ympäristö, vanha Turku ja yliopistoalue, pitäisi kohdella arvonsa mukaisesti sen kulttuuriset ja ekologiset arvot huomioiden. Kaupunki sitoutuisi siis kehittämään puistoaluetta sen erityisluonteen mukaisesti nyt ja ikuisesti. Tämä ei tarkoita, että mitään uutta ei koskaan enää tehtäisi; päinvastoin, puistoa kehitettäisiin yhä enemmän kaupunkilaisten yhteiseksi olohuoneeksi siihen tyyliin, jolla kävelyreittejä jokirannoilla on nyt kehitetty.
Kaupunkipuistohanke on nyt palautettu uudelleen valmisteltavaksi, sillä jotkut poliittiset tahot pelkäävät, että siihen sitoutumisen jälkeen emme voi enää koskaan purkaa yhtään puutaloa tai kehittää kaupunkia muilla vastaavilla, ennestään tutuilla keinoilla. Nähtäväksi jää, milloin ja minkälaisena kansallinen kaupunkipuisto toteutuu. Itse toivon, että siitä tulee totta mahdollisimman pian ja mahdollisimman hienona.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus rulaa!
14. elokuuta 2007
Tunnen monta ihmistä, joiden mielestä tylsempää sanayhdistelmää kuin kunta- ja palvelurakenneuudistus ei voisi olla. Olette väärässä, rakkaat ihmiset 
. Aihe on mitä mielenkiintoisin, sillä se vaikuttaa meidän kaikkien elämään, ja sen avulla voi jopa rakentaa parempaa maailmaa.
Turun seudulla kunta- ja palvelurakenneuudistuskeskustelua käydään nyt kiivaasti. Eilen Turun valtuustossa keskusteltiin kaupungin lausunnosta, ja päivällä Turun Sanomat järjesti aiheesta mielenkiintoisen paneelin. Vaikka Turun naapurikunnat näyttävät vierastavan ajatusta yhteenliittymisestä Turun kanssa, täytyy tätä ajatusta mielestäni pitää esillä. Keskuskaupungin ja naapurikuntien yhteenliittymistä voi perustella monella tavalla. Minulle tärkeää on sen mahdollistama kestävämpi kehitys. Jaa miten?
Ekologinen kestävyys: Nykyinen maankäyttö Turun seudulla on ihan järjetöntä ja täysin epäekologista. Kilpailu asukkaista on niin suurta, että kunnat kaavoittavat miten sattuu sen toivossa, että hyvätuloiset veronmaksajat muuttaisivat juuri sinne. Esim. Turussa ollaan kaavoittamassa erittäin kalliisti rakentuvia ja liikenteen kannalta täysin kestämättömiä saaria. Samalla poikittaissuunnassa mennessä Turusta sitten itään tai länteen löytyisi paljon parempaa tonttimaata, mutta kas, väärän kunnan puolelta. Myöskään joukkoliikenne ei nykyisillä kuntarajoilla toimi. Naapurikunnista tullaan Turkuun töihin autolla. Yhden kunnan alueella esim. pikaraitiotie olisi huomattavasti helpompi toteuttaa, kun kaikki pelaisivat samaan pussiin.
Sosiaalinen kestävyys: Turussa asuu naapurikuntia enemmän asukkaita, jotka eivät tuota runsaasti verotuloja, mutta tarvitsevat palveluja, kuten eläkeläisiä, opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Työssäkäyviä perheitä muuttaa taas paljon naapurikuntiin. Näin voi ollakin, mutta verotulot voitaisiin jakaa nykyistä tasaisemmin koko seudulle. Naapurikuntien asukkaat saisivat lisäksi käyttöönsä nykyistä tasapuolisemmin erityispalveluja ja asiantuntemusta, joita pienessä kunnassa ei tietenkään voi samalla tavalla olla kuin isossa.
Taloudellinen kestävyys: Naapurikunnat hyötyisivät Turkuun yhdistymisestä erityisesti talouden näkökulmasta pitkällä tähtäimellä. Jos Turun seudusta tulee nykyistä kilpailukykyisempi muihin seutukuntiin nähden, lisää se palveluja ja hyvinvointia koko seudulla. Seudun menestyminen vaatii vahvaa keskuskaupunkia, kuten Suomessa ja maailmalla on nähty. Turku voi käytännössä laajeta vain yhditymisillä. Niistä hyötyisivät kaikki seudun asukkaat.
Ihanat vaaleat pilvet liukuvat taivaalla
3. heinäkuuta 2007
Kesä on voittanut blogin kirjoittamisen 6-0. Tai varmaan enemmänkin. Yrityksiä kirjoittaa on ollut useampia, mutta laiskuus on aina iskenyt. Politiikkakin on nyt kesätauolla ja melkein poissa mielestä, joten vähän kepeän kesäisiä kuulumisia tässä vain. Ja lopussa toki muutama sana poliittisista kysymyksistäkin…
Kesäkuu hurahti ohi täyteen ohjelmoituna ja hektisenä - oli kesäretkiä, kesäteattereita (hurraa Klassikkokaraoke!), partion 100-vuotisjuhlaa, lautakunnan kokouksia, genetiikan konferenssia Nizzassa (ja oma 15-minuuttiseni esityspöntössä, kääks!), juhannusjuhlia ja Paavo Nurmi -maratonia ja -kisoja (juoksin aika kylmiltään kympin ja pääsin kuin pääsinkin maaliin asti, jee!).
Mutta nyt on ihana, unelias heinäkuu. Kokoukset ovat tauolla. Töissä on rauhallista. Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. Saima Harmajan tunnelmoinnit iskevät.
Ennen kesäloman alkua aion nauttia tästä huopatossutehdasmaisesta oleilusta. Löntystää töistä kotiin ja aistia kesää. Viipyillä hetkissä. Kahden viikon päässä siintävä kesäloma on nimittäin taas ohjelmoitu sellaiseksi, että kotona käydään vain reissujen välissä pesemässä pyykkejä, joten timjamin kasvua kannattaa katsella nyt, kun se ei ole vielä kuivunut ruukkuunsa.
Sitten siitä politiikasta. Kaksi Turulle isoa hanketta on jälleen nostettu esille - näin kesän kunniaksi, jotta niihin ei liikaa takerruttaisi, ehkä? Viimeiseen lautakunnan kokoukseen tuotiin toinen näistä, Satava-Kakskerran osayleiskaava, jota oltiin lähettämässä lausunnoille. Onneksi lautakuntamme päätti kuitenkin toisin, sillä kaikki merkittävät selvitykset, joita edellisessä käsittelyssä penättiin, puuttuivat edelleen. Saarten kaavoittamisen kustannuksista ei ollut laskelmaa ja liikenteen ratkaisut puuttuivat vielä. Liikenneselvityksiä tehdään kyllä koko ajan, ja alustavat selvitykset osoittavat, että yhtälö on mahdoton. Saarille ei millään ilveellä pystytä asuttamaan 30000 asukasta nykyisellä liikenneverkolla, vaikka rakennettaisiin kuinka monta siltaa. Näin ovat todenneet liikennesuunnittelijat. Pahimmat ongelmat syntyvät mantereen puolelle, keskustaan suuntautuville väylille. Saarten liikenteen on siis kerta kaikkiaan tultava perustumaan huomattavasti nykyistä enemmän joukkoliikenteen varaan. Milläs tämä sitten toteutetaan? Ei ole suunnitelmia, ei. Emmehän mitenkään maailmassa voi tehdä tällaista jättiläiskaavaa suunnittelematta tarkoin sen seurauksia koko kaupunkiin. Siksi kaavaa ei millään voida laittaa eteenpäin ennen kuin kunnolliset selvitykset siitä, mihin kaikkeen veroeuroja tulee uppoamaan saarten megalomaanisen hajakaavoituksen myötä, on tehty.
Toinen kiireellä eteenpäin puskettava hanke on toriparkki, jonka kaavaehdotus on lähetetty lausunnoille juuri sopivasti lomakauden kynnyksellä. Ehdotuksen liitteistä selviää kiinnostavia “pikkujuttuja”, kuten rakentamisaikatauluselvitys, jonka mukaan toriparkin rakentamiseen menee 53-54 kuukautta ilman lisäramppien ja maanalaisten liiketilojen rakentamista. Selostuksessa todetaan, että tori pyritään saamaan valmiiksi vuoteen 2011 mennessä. Jännittävää matematiikkaa, jos pessimistisinkin aikatauluarvio on 53 kk eli 4,5 vuotta! Ja rakennustyöt eivät missään nimessä pääse alkamaan vielä aikoihin, kun otetaan huomioon kaavan käsittelyn kaikki vaiheet valitusprosesseineen päivineen. Rakentamisvaiheistusselvityksessä ehdotetaan myös rampin rakentamista torilta, toisin kuin liikenneselvitykset suosittelevat, ja torikaupan siirtämistä kokonaan pois torilta rakentamisen ajaksi, jotta rakentaminen nopeutuisi. Kas näin! Toriparkin edistäjäthän ovat koko ajan vakuuttaneet, että rakentaminen hoituu kahdessa vuodessa ja niin, että tori on vain puoliksi auki kerrallaan, jolloin toisella puolella voidaan käydä torikauppaa. Selvityksen mukaan näin ei todellakaan tule tapahtumaan. Selvityksissä on myös mielenkiintoisen ristiriitaisia esityksiä pohjavesivaikutuksista ja joukkoliikenteen järjestämisestä. Tätä me sitten pääsemme puimaan syksymmällä, kuinka ihanaa Palataan varmasti asiaan!
Terveisiä puoluekokouksesta
28. toukokuuta 2007
Viikonloppu hurahti Otaniemessä Vihreiden puoluekokouksessa. Tällaisissa tilaisuuksissa tulee aina vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ja hyvä mieli siitä, että on valinnut oikean porukan parantaa maailmaa. Kyllä kaikkien puolueisiin kuulumattomienkin soisi kokevan samanlaista hurmoshenkeä!
Kokouksessa puhuttiin runsaasti hallitusyhteistyötä, kuten arvata saattoi. Selvää on se, että kun tehdään isojen puolueiden kanssa yhteinen ohjelma, niin siellä on kaikille omia rakkaita asioita, ja sitten niitä vähemmän tärkeitä. Isot ryhmät saavat helpommin nostetuksi niitä omia asioitaan sieltä esille, mutta meidän pienempien tulee taistella – vaikkapa nyt paljon puhuttujen joukkoliikennetuen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta. Tämä koskee kaikkia hallitusohjelmia niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla ja kaikkien ryhmien kanssa.
Puoluekokouksen henkilövalinnat eivät tällä kertaa olleet kovin kiihkeitä, koska puheenjohtajalle ja puoluesihteerille ei ollut vastaehdokkaita. Ainoastaan varapuheenjohtajien valintaa jännitettiin. Minunkin oli vaikea valita ehdokkaitani, sillä kaikissa oli jotain sellaista, jota puolueen johtoon tarvitaan. Olen kyllä varsin tyytyväinen valittuun puoluejohtonelikkoon: Tarja Cronbergiin, Johanna Sumuvuoreen, Mari Puoskariin ja Jyrki Kasviin. Minua huvitti kovasti Anni Sinnemäen kokouksen lopussa pitämä puheenvuoro, jossa hän totesi, ettei häntä sureta jättää varapuheenjohtajan tehtävää, koska puolueessa kolmikymppisten ruskeatukkaisten naisten asema näyttää hyvältä muutenkin . Kaavailinkin, että jo perusteilla olevan Vihreät sosiologit ry:n lisäksi liittyisin mielelläni Vihreät kolmikymppiset ruskeatukkaiset naiset ry:hyn, jos joku vaikka innostuu laittamaan moisen pystyyn.
Erityisen ilahduttavaa minusta oli puoluekokouksessa kertoa kysyjille, miten vihreys Turussa voi. Täällä on mielestäni nyt paljon puhtia, josta itse ainakin olen tosi innoissani. Vaalimenestys toi iloa ja aktiivisuutta, ja toinen kansanedustaja kartuttaa mukavasti toiminnan rahallistakin puolta. Meillä on aktiivista porukkaa, ja uudet nuorten ja naisten yhdistykset keräävät koko ajan lisää jäseniä. Molemmat kansanedustajamme ovat eduskuntaryhmän puheenjohtajistossa, ja puoluevaltuuskunnan pj on turkulainen Katri Sarlund. Puolueen hallituksessa ja valtuuskunnassa on myös kivasti turkulaisia; tulin puoluekokouksessa itsekin valituksi valtuuskunnan jäseneksi. Mutta mikä parasta, meillä on minusta nyt hirmu hauskaa yhdessä ja kova into päällä - täältä tullaan kunnallisvaalit!
Hienoa taidetta Turussa
15. toukokuuta 2007
Haluan kehua paria valloittavaa turkulaista taidekokemusta viime päiviltä. Turun taidemuseossa avattiin viime viikolla Harro Koskisen näyttely, jossa mm. tutut sikahahmot seikkailevat jälleen. Harron siat ovat minusta mahtavia, vaikkakin sikahahmo on popularisoitunut viime vuosina mm. Viivin ja Wagnerin myötä, eikä ehkä enää ole niin hilpeä. Avajaisten yhteydessä Koskinen itse sanoi, että sikaperheestä tulisi tänään paljon julmempi kuin sen syntyvuosina, koska yhteiskunta, jota siat heijastavat, on muuttunut viime vuosikymmeninä kylmemmäksi. Sikailu on kai lisääntynyt.
Turun kaupunginteatterissa taas koin aivan mielettömän hienon teatteri-illan Kuka pelkää Virginia Woolfia? -näytelmän parissa. Edward Albeen koskettava teksti, Anna-Elina Lyytikäisen upea ohjaus ja näyttelijöiden häkellyttävät roolisuoritukset olivat parasta näkemääni teatteria lähiaikoina, vaikka työpaikan teatterikerhon kanssa on käyty katsomassa monia muitakin upeita esityksiä. Miten taitavasti puhe voikaan sivaltaa!
Lopuksi täytyy vielä kehua kevään kirjasuosikkiani, norjalaisen Torgrim Eggenin Pärstäkerrointa. Hykerryttävää poliittista satiiria, jota oli erityisen hupaisaa lukea hallitusneuvotteluiden aikana. Fakta ja fiktio tuppasivat menemään sekaisin, jos luki liian myöhään. Ainakin kaikkien poliitikkojen pitäisi lukea tämä.
Kirjan takakansi kertoo jo jotain: ”Ja läpi kaiken sen mitä poliitikot lupasivat, anelivat ja uhkasivat, virtasi irrationaalisuuden, hämmennyksen ja hölmöilyn syvä vuo. Miksi äänestit sitä puoluetta? Koska hänellä on niin kauniit silmät. Koska hänellä on niin hyvät tissit. Koska en kestä sen äijän naamaa. Koska olin yhtä aikaa alakoulussa hänen veljensä kanssa. Koska sain sinä aamuna parkkisakot. Koska leipäviipale putosi lattialle hillopuoli alaspäin. Ja niin kansa kävi vaaliuurnille.”
Toriparkkia vastaan ja apurahalla elävien sosiaaliturvan puolesta
10. toukokuuta 2007
Lähipäivinä on pari tilaisuutta, joista toisen aiheena on erittäin vastustettava ja toisen hyvin kannatettava hanke. Lauantaina Turun kauppatorilla järjestetään Turhuuksien toriparkki - niminen kansantapahtuma toriparkin rakentamista vastaan. Tervetuloa torille kello 12! Ohjelmassa on kulkue, arkkitehdin puheenvuoro, sirkusta, kaupunginvaltuutettujen puheenvuorot, musiikkia ja hernekeittoa sekä tietenkin mahdollisuus kertoa terveiset toriparkista. Nopeaa ja kantaaottavaa reagointia tarvitaan, koska toriparkin mahdollistava kaava on tarkoitus saada valtuuston hyväksymäksi jo elokuussa. Ja sitten vaan rakentamaan uutta parkkiluolaa aikana, jolloin tarkoitus olisi vähentää yksityisautoilua eikä suinkaan lisätä sitä!
Valtakunnan tasolla taas edistetään erittäin kipeästi tarvittua hanketta - apurahalla elävien sosiaaliturvan parantamista. Eduskunnan Kansalaisinfossa järjestetään tiistaina 15.5.2007 klo 17 paneelikeskustelu aiheesta Apurahansaajien sosiaaliturva - hallitusohjelmasta todeksi. Asiasta ovat keskustelemassa työministeri Tarja Cronberg (vihr), toimitusjohtaja Paavo Hohti Säätiöpalvelusta, ylijohtaja Tarmo Pukkila sosiaali- ja terveysministeriöstä, toiminnanjohtaja Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta sekä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr). Paneelin puheenjohtajana toimii kansanedustaja Kirsi Ojansuu (vihr).Tilaisuuden järjestävät Vihreiden eduskuntaryhmä yhteistyössä Tieteentekijöiden liiton kanssa.
Sosiaaliturvaa apurahan saajille yksinkertaisesti tarvitaan. Esimerkiksi lapsen hankkiminen apurahakaudella on täysin toivotonta. Toimeentulona on silloin minimivanhempainpäiväraha, eli 15 € päivässä, eli 300 € /kk, koska apurahasta ei saa ansiosidonnaista. Jos taas hoitaa lasta apurahalla, merkitsee se apurahan väärinkäyttöä. Tulos = ei pidä tehdä lapsia, ellei ole rikasta puolisoa. Tai kaikkein kannattavinta olisi, jos se rikas puoliso jäisi lapsen kanssa kotiin ja apurahalla elävä tekisi sitä, mihin apuraha on myönnetty. Kysymys on siksi tärkeä, että tutkimusta ja taidetta tehdään usein apurahalla juuri niinä vuosina, joina perheen perustaminenkin voisi olla ajankohtaista. Harvan talous kestää sen, että tulot pysyvät ikuisesti opiskeluajan tasolla. Apurahalla eläviä on paljon, ja monien apurahakausi kestää pitkään. Käsittääkseni kuitenkin toivomme, että tiedettä ja taidetta yhteiskunnassamme tehdään. Silloin tarvitaan myös tahtoa ajaa näiden töiden tekijöiden oikeuksia.
Vappu ja puhe
2. toukokuuta 2007
Vappu avasi taas kesän odottelun perinteiseen malliin. Oli kyllä niin kylmä, että kesä välkkyy mielessä vielä kovin etäisenä. Mutta aurinko paistoi ihanasti ja siitepölyallergiakin alkoi tuttuun tapaansa vapun aikaan. Ikkunoiden takan puut sonnustautuvat vaaleanvihreään. Kyllä se kesä sieltä tulee!
Vappu alkoi boolien kiertelyllä, mutta entisenlaiseen fiilikseen en oikein päässyt, kun piti kuitenkin olla alkuiltapäivään asti töissä. Illalla kohdattiin opiskelukavereiden kanssa taidemuseomäellä lakituksessa ja päätettiin luoda uusi perinne tavata siellä joka vappu. Opiskeluajat alkavat olla kaikilta jo sen verran ohi, että pitää alkaa kehittää uusia perinteitä. Ilta sujui sivistyneesti karaoken ja kuohuviinin ja munkkien merkeissä. Vapunpäivänä puhuin Vihreässä vapussa Turun Seudun Vihreiden Naisten edustajana. Ei ollut kovin vaikeaa keksiä sanottavaa aiheesta naiset ja työelämä. Tässä vappupuheeni:
Vihreys sai viime syksynä Turussa uuden muodon, kun seudulle perustetiin uusi vihreä järjestö, Turun Seudun Vihreät Naiset. Joku saattaisi kysyä, tarvitaanko vihreissä juurikaan naisjärjestöjä, sillä naisilla ei näytä puolueessa olevan hädän päivää – sukupuolikiintiöiden täyttäminen on vihreissä vaikeaa usein lähinnä miesten osalta, koska mukana on niin paljon naistoimijoita. Hallitukseen valittiin kaksi vihreää naisministeriä, ja Turun kaupunginhallitukseen lähtevän vihreän miehen tilalle voidaan valtuutetuista valita vain yksi henkilö – se ryhmän toinen mies.
Tästä löytyy myös vastaus siihen, miksi naisjärjestöjä vihreissä tarvitaan. Vihreitä naisia on paljon. Moni vihreä nainen haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että toimeentulo, hyvinvointi ja onnellisuus eivät olisi sukupuolesta kiinni. Vaikka puolueemme on feministinen, ei yhteiskunta sitä vielä ole.
Kun tänään tanssimme työn juhlan kunniaksi, on tärkeä huomata, että työ on edelleen hyvin erilaista naisille ja miehille. Kaikki tietävät, että naisen euro on 80 senttiä. Yhä, vaikka naiset ovat olleet työelämässä jo vuosikymmeniä, vaikka ministereistä enemmistö on naisia, vaikka tasa-arvotaisteluja on käyty kauan. Naisten eläkkeet ovat 2/3 miesten eläkkeistä. Tyttöjen viikkorahat ovat viidenneksen pienempiä kuin poikien. Naisten toimeentulo on siis keskimäärin miesten toimeentuloa niukempaa kaikissa ikäluokissa. Työn juhlaa vietettäessä on syytä muistaa, että työn arvo on edelleen usein osittain kiinni siitä, mitä on jalkojen välissä, ei siitä, mitä on pään sisällä.
Kaksi vuotta sitten vappuna Suomessa aloitettiin eräs lakko, jota ei ole vieläkään saatu päätökseen. Kyseessä on lastentekolakko. Rikkureita toki on kahden vuoden aikana löytynyt, ja heidän uskallustaan on katsottu suurella ihailulla, mutta lakon purkamisen perusteita ei edelleenkään ole saavutettu. Lakkolaiset vaativat, että vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasan kaikkien työnantajien kesken, koska nuoret naiset ovat Suomessa pätkätyöputkessa.Työuraa rakennetaan samoina vuosina, joihin perheen perustaminen ajoittuu. Siksi kaikki tietävät, että nuorta naista ei kannata palkata; kohtahan se on raskaana ja työnantaja joutuu kaivelemaan kuvettaan. Jos kaikki naisvaltaisten alojen työnantajien maksamat äitiysvapaista johtuvat kustannukset poistettaisiin ja summa siirrettäisiin suoraan naisten palkkoihin, kävisi tasa-arvotupo huomattavasti tarpeettomammaksi.
Naisten pienemmät palkat ja perhevapaat kiertävät noidankehää. Lapsen kanssa kotiin jää yleensä pienipalkkaisempi äiti. Kun äiti palaa työelämään, hänen palkkansa on jäänyt mieskollegan tuloista jälkeen. Onkin kiinnostava tieto, että miehet haluavat keskimäärin naisia enemmän lapsia, ja että miehillä korkea koulutustaso lisää lapsilukua siinä missä naisilla se koulutuksen myötä pienentyy. Vanhemmuuden kustannusten suuren osan sysäytymisestä äidin työnantajan maksettaviksi kärsivät paitsi naisten työurat ja nuorten naisten työnantajat, myös nuoret miehet. Eniten ylitöitä Suomessa tekevät pienten lasten isät. Tämä tarkoittaa sitä, että pienten lasten äidit ovat hyvin suuren osan ajasta lasten ainoita huoltajia. Lapset kaipaavat isää, ja isä jää monen lapsen kehitysvaiheen seuraamisen ulkopuolelle. Äidin ura ja palkka eivät kehity kotona vietetyistä vuosista. Ei ihme, että tutkimusten mukaan suomalaiset tekevät keskimäärin 1,7 lasta sen sijaan, että toiveissa olisi 2,4. Lasten ja työn yhdistäminen on hankalaa, ja oikeaa vaihetta sille on vaikea löytää.
Tarvitaan yksinkertaisia tekoja, jotta tasa-arvo työelämässä etenisi. Tärkeintä on jakaa vanhemmuuden kustannukset kaikkien työnantajien kesken. Toivottavasti hallitusohjelmaan kirjattu ”perhevapaista aiheutuvat kustannukset jaetaan nykyistä tasapuolisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajien kesken” tarkoittaa, että kustannukset jaetaan tasan. Jokaisen työnantajan tulisi maksaa yhteiskunnan jatkuvuuskustannuksia riippumatta siitä, onko hänen työntekijänsä nainen vai mies, nuori vai vanha. Tarvitaan politiikkaa, joka tunnustaa, että lapset eivät ole naisten yksityisasia. Isien pitää voida myös jäädä lasten kanssa kotiin, eikä äidin pidä pelätä uran katkeamista lapsia hankkiessa. Tarvitaan naisten palkkojen korotuksia, jotka osaksi tasapuolistuvat sillä, että lasten kanssa vietetty aika jaetaan tasan äidin ja isän kesken. Asennetyön siihen, että naisten tekemä työ on yhtä arvokasta kuin miesten, voimme aloittaa sillä, että tyttöjen viikkorahat korotetaan poikien tasolle. Ehkä tytöt eivät sitten aikuisinakaan tyydy miehiä pienempiin palkkoihin.
Näiden muutosten puolesta taistellessamme lastentekolakko jatkuu jo kolmannen vapun yli. Haluan toivottaa teille taisteluhenkistä lakkovappua, mutta myös iloisia rikkuruusharjoituksia. Toivottavasti lakko saadaan ensi vappuun mennessä päätökseen!
Pyörämarssille mars
27. huhtikuuta 2007
Maan ystävät järjestää tänään kello 17 Kriittisen pyöräretken. Lähtö kello 17 Tuomiokirkon edestä. Pyöräretkellä on tarkoitus vastustaa toriparkkia ja lisääntyvää yksityisautoilua sekä edistää pyöräilyn lisääntymistä Turussa.
Syytä onkin, sillä Turku on valittu tämän vuoden pyöräilykaupungiksi Suomessa. Siitä huolimatta ympäristö- ja kaavoituslautakunta empi kuukauden päätöksessään mahdollistaa pyörätieverkon täydentäminen Tuureporinkadulla. Valtuusto oli päättänyt verkosta jo vuonna 2001, mutta silti kokoomus äänestytti asian lautakunnassa. Onneksi pyörätie voitti, vaikka parkkipaikkojen katoaminen harmitti monia vietävästi. Tällaisessa pyöräilykaupungissa tarvitaan näitä marsseja.