Pieni on kaunista
Tuoreimmassa Image-lehdessä on juttu siitä, miten pienet asiat alkavat olla trendikkäitä. Pienen auton kanssa ei leimaudu ilmaston tuhoajaksi ja pienemmällä työtuntimäärällä saa enemmän aikaa rakkaidensa kanssa. Kiitos Image! Minun puolestani tällaista saisi toitottaa kaikkialla niin, että pienuudesta todella tulisi koko kansan trendi.
Olen pitkään ihmetellyt, miksi kukaan haluaa asuaa niin isossa talossa mitä esimerkiksi Vaasan asuntomessuilla taas esiteltiin. Talon lämmittämiseenhän menee ihan järjettömästi energiaa - ja jos ei nyt siitä niin piittaa, niin myös rahaa. Siivoamiseenkin kuluu aivan liikaa aikaa, vaikka kai isojen talojen asukit käyttävätkin ulkopuolisia siivouspalveluita. Me asumme kolmihenkisen perheeni kanssa 60 neliön kolmiossa, johon on talon valmistumisaikoina 1950-luvulla mahtunut useampilapsinenkin perhe. Silti meiltä aina silloin tällöin kysytään, olemmeko ajatelleet muuttaa isompaan. Me mahdumme kotiimme kyllä aivan hyvin, mutta kuten äskettäin isompaan asuntoon muuttanut ystäväni totesi: nykyihmisen tavarat eivät mahdu. 50-luvulla lasten lelut eivät ehkä salakavalasti vallanneet koko kämppää. Silloin on kyllä aika miettiä, pitääkö hankkia isompi asunto vai luopua osasta tavaroita…
Joka tapauksessa minusta olisi aika puhkaista se kupla, että ihminen voi olla onnellinen vain asuessaan luonnon helmassa tilavissa neliöissään ja ajelemalla hienolla autollaan. Omikotitontteja kaavoittaessamme käymme usein kaavoituslautakunnassa keskustelua siitä, ovatko tontit ja niille tulevat talot riittävän isoja nykyperheiden vaatimuksiin. Minusta kaavoittajan ei tulisi omalta osaltaan luoda mielikuvaa, jossa omakotitalojen kuuluu olla isoja ja niissä kuuluu asua vain rikkaita. Imagen jutussa todettiin, että pienten asuntojen trendi ei vielä ole saavuttanut Suomea, mutta Japanissa ja USA:ssa pienet asunnot ovat alkaneet jo kertoa omistajiensa tiedostavuudesta ja trendikkyydestä. Suomessa on toki Japania enemmän maata kutakin asukasta kohti, mutta ehkä lämmityskustannusten nousu voisi tuoda tämän trendin Suomeenkin.
Pienuuden tulo nähtiin Imagessa yhdeksi downshiftingin muodoksi. Ihmiset alkavat tarkoituksella pudottaa itseään sosioekonomisella asteikolla, koska eivät näe mielekkääksi sitä, että pitää raataa niska limassa, jotta voisi omistaa mahdollisimman paljon. Tärkeämpää on aika, jonka voi viettää siten kuin haluaa – vaikka sitten vähän pienemmässä asunnossa, kuluneemmissa vaatteissa, ilman autoa tai matkustamatta ulkomaille joka vuosi. Tämä on kuin suoraan Vihreiden ohjelmista ja Osmo Soininvaaran teeseistä. Peukut downshiftareille!


5. syyskuuta 2008 kello 15.31
Valmistalofirmojen mukaan on alkanut olla enemmän kysyntää pienille omakotitaloille, sadan neliön kahden puolin. Osin tämä johtuu siitä, että ihmisillä ei ole varaa 200 neliön kämppiin ja osin siitä, että esimerkiksi pariskunnat, joiden lapset ovat muuttaneet pois kotoa, haluavat vaihtaa pienempään taloon (ei kuitenkaan kerrostaloasuntoon). Lupaava muutos, siis.
6. syyskuuta 2008 kello 20.45
Kuulostaapa hyvältä! Meidän lautakunnassa tosiaan tuntuu usein siltä, että kysyntää on vain isoille tonteille (ja taloille), vaikka en käsitä, ettei kukaan laiska ja vaikkapa yksin tai kaksin asuva voisi olla sellainen hyvä veronmaksaja, jota Turku halajaa. Vai muuttavatko laiskat aina suoraan kerrostaloon…