Elina Rantanen
 

 

Syksyn viemää

Ei, en ole unohtanut blogini salasanaa. En ole hävinnyt maailmankartalta tai todennut, että maailmassa ei ole mitään mistä voisi kirjoittaa. Jossain vaiheessa kirjoitettavia asioita vyöryi päinvastoin niin paljon, että homma kasaantui. Ja näin koko syksy on kulunut blogin ulottumattomissa. Politiikkaa on kyllä tehty, ja vähän muutakin.

Loka- ja marraskuun aikana on ollut erinäisiä kokouksia, joista olisin halunnut raportoida. En kuitenkaan lähde tekemään sitä kovin yksityiskohtaisesti tässä yhdessä tekstissä. Valtuusto on päättänyt kaupungille budjetin, puoluevaltuuskunta käynyt lähetekeskustelun kunnallisvaaliohjelmasta, ylioppilaskunnassa on käyty vaalit ja yhdistyksissä on valta vaihtunut. Toriparkin kaava on läpäissyt lautakunnan käsittelyn, kaupunki tekee ensi vuonna 18 miljoonaa alijäämää, olen tehnyt aloitteen kasvisruuan lisäämisestä Turun kouluissa ja päättänyt lähteä ensi vuonna ehdolle kunnallisvaaleihin. Olen ollut kunnallispoliitikkona elävässä kirjastossa, vihreänä naisena Osaava nainen -messuilla, tutustunut lautakunnan mukana ekorakentamiseen, luennoinut valtuuston roolista kunnallispolitiikassa, käynnistänyt paikallisen kunnallisvaaliohjelmatyön, paneloinut ilmastonmuutoksesta, ollut mukana perustamassa jatko-opiskelijafoorumia ylioppilaskuntaan, keskustellut Stålarminkadun liikenteestä asukastilaisuudessa ja kirjoittanut vihreän valtuustoryhmän välitilinpäätöksen. Kaikkea tätä ja paljon muuta on väännetty syksyn aikana politiikan parissa. Koetan raportoida vähän yksityiskohtaisemmin jatkossa…

Politiikan lisäksi olen keskittynyt olemaan raskaana. Meille odotetaan siis kevääksi vauvaa, joka on pienestä olomuodostaan huolimatta onnistunut olemaan melkoisen suurena ajatuksena päässä. Olen vähän jo yrittänyt perehtyä kestovaippojen ja lastenvaatekirppisten maailmaan, mutta suurempi harrastuneisuus jäänee ensi vuoden puolelle. Kaltaiselleni nimifriikille tämä on kyllä kulta-aikaa :)

Väitöskirjakin on liikahdellut eteenpäin mukavasti. Ensimmäinen artikkelini on hyväksytty julkaistavaksi, toinen on toimituksen syynissä ja kolmas lähdössä lehteen tällä viikolla. Viimeistä osatutkimusta on pikkuhiljaa käynnistelty. Olen siis kehitellyt mukavasti tekemistä ensi vuodelle: vauva, väitöskirjan työstäminen, oma kunnallisvaalikampanja ja vaaliohjelmatyön vetäminen. Hiphei, eipähän käy aika pitkäksi…

Tarkoituksenani on edelleen pitää tämä päiväkirja sisällöltään pääasiassa poliittisena, joten enimmät vauvajutut jätän sikseen. Ja yritän saada aina silloin tällöin kirjattua ylös, mitä oikein touhuan noissa luottamustoimissani.

3 vastausta artikkeliin “Syksyn viemää”

  1. Laura Rantanen Says:

    Nyt saa siis vihdoin onnitella täälläkin!!:) Onnea onnea onnea!!!

    Ja kirjoita nyt ihmeessä edes ihan pikkuisen odotuksestasi kans, ja vauvasta, kun se aika tulee;)

    T: Kohtalotoveri

  2. Sini Terävä Says:

    Oi, hurjasti onnea! Mä luen myös kovin mielelläni vauvasta=).

  3. Elina Says:

    Kiitos onnitteluista :) Ei kai sitä vauvelia tosiaan kokonaan voi jättää juttujen ulkopuolelle, jos nyt ylipäätään saan aikaiseksi kirjoiteltua vielä senkin jälkeen, kun tyyppi on tullut ulos mahasta…

Jätä vastaus