Elina Rantanen
 

 

Arkisto: Syyskuu 2008

Uusitut nettisivut ja blogi käytössä

Tiistaina 16. syyskuuta 2008

Ihanainen atk-tukeni Vesa on siirtänyt nettisivuni uudelle käyttöjärjestelmälle. Uusitut sivut löytyvät vanhasta tutusta osoitteesta. Samalla myös blogini siirtyy uusituille nettisivuille http://www.elinarantanen.net. Tervetuloa käymään!

Pieni on kaunista

Perjantaina 5. syyskuuta 2008

Tuoreimmassa Image-lehdessä on juttu siitä, miten pienet asiat alkavat olla trendikkäitä. Pienen auton kanssa ei leimaudu ilmaston tuhoajaksi ja pienemmällä työtuntimäärällä saa enemmän aikaa rakkaidensa kanssa. Kiitos Image! Minun puolestani tällaista saisi toitottaa kaikkialla niin, että pienuudesta todella tulisi koko kansan trendi.

Olen pitkään ihmetellyt, miksi kukaan haluaa asuaa niin isossa talossa mitä esimerkiksi Vaasan asuntomessuilla taas esiteltiin. Talon lämmittämiseenhän menee ihan järjettömästi energiaa - ja jos ei nyt siitä niin piittaa, niin myös rahaa. Siivoamiseenkin kuluu aivan liikaa aikaa, vaikka kai isojen talojen asukit käyttävätkin ulkopuolisia siivouspalveluita. Me asumme kolmihenkisen perheeni kanssa 60 neliön kolmiossa, johon on talon valmistumisaikoina 1950-luvulla mahtunut useampilapsinenkin perhe. Silti meiltä aina silloin tällöin kysytään, olemmeko ajatelleet muuttaa isompaan. Me mahdumme kotiimme kyllä aivan hyvin, mutta kuten äskettäin isompaan asuntoon muuttanut ystäväni totesi: nykyihmisen tavarat eivät mahdu. 50-luvulla lasten lelut eivät ehkä salakavalasti vallanneet koko kämppää. Silloin on kyllä aika miettiä, pitääkö hankkia isompi asunto vai luopua osasta tavaroita…

Joka tapauksessa minusta olisi aika puhkaista se kupla, että ihminen voi olla onnellinen vain asuessaan luonnon helmassa tilavissa neliöissään ja ajelemalla hienolla autollaan. Omikotitontteja kaavoittaessamme käymme usein kaavoituslautakunnassa keskustelua siitä, ovatko tontit ja niille tulevat talot riittävän isoja nykyperheiden vaatimuksiin. Minusta kaavoittajan ei tulisi omalta osaltaan luoda mielikuvaa, jossa omakotitalojen kuuluu olla isoja ja niissä kuuluu asua vain rikkaita. Imagen jutussa todettiin, että pienten asuntojen trendi ei vielä ole saavuttanut Suomea, mutta Japanissa ja USA:ssa pienet asunnot ovat alkaneet jo kertoa omistajiensa tiedostavuudesta ja trendikkyydestä. Suomessa on toki Japania enemmän maata kutakin asukasta kohti, mutta ehkä lämmityskustannusten nousu voisi tuoda tämän trendin Suomeenkin.

Pienuuden tulo nähtiin Imagessa yhdeksi downshiftingin muodoksi. Ihmiset alkavat tarkoituksella pudottaa itseään sosioekonomisella asteikolla, koska eivät näe mielekkääksi sitä, että pitää raataa niska limassa, jotta voisi omistaa mahdollisimman paljon. Tärkeämpää on aika, jonka voi viettää siten kuin haluaa – vaikka sitten vähän pienemmässä asunnossa, kuluneemmissa vaatteissa, ilman autoa tai matkustamatta ulkomaille joka vuosi. Tämä on kuin suoraan Vihreiden ohjelmista ja Osmo Soininvaaran teeseistä. Peukut downshiftareille!

Sukupolvivastuuta, kiitos!

Maanantaina 1. syyskuuta 2008

Turun Vihreät julkaisivat tänään kunnallisvaaliohjelmansa. Olen vetänyt ohjelmatyötä viime joulukuusta saakka, joten tuntui mukavalta laskea tuotos maailmalle. Ohjelman tärkein pointti on se, että sukupolvivastuu pitää ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa oli kyse sitten ilmasto-, sosiaali-, kulttuuri- tai talouspolitiikasta. Menneiden sukupolvien kädenjälkeä kaupunkikuvassa on syytä arvostaa niin, että vanhoja rakennuksia ei automaattisesti pureta. Tänään elävien sukupolvien erilaiset tarpeet pitää ottaa huomioon esim. niin, että päivähoitovaihtoehdoissa on valinnan varaa, tai että vanhuksille luodaan mahdollisuudet asua kotona mahdollisimman pitkään.

Ennen kaikkea sukupolvivastuu viittaa tietysti tuleviin sukupolviin: emme saa jättää heidän maksettavakseen kuralla olevaa taloutta ja yksityisautoilla ruuhkautettua kaupunkikuvaa. Kestäviä ratkaisuja ovat mm. pikaraitiotien rakentaminen ja se, että hoitavan henkilökunnan työaika kuluu siihen työhön, johon heidät on koulutettu, eikä vaikkapa byrokratian pyörittämiseen.

Politiikassa pitäisi päteä sääntö, jota partiolaiset noudattavat: jätä retkipaikka aina parempaan kuntoon kuin mitä se oli sinun sinne tullessasi. Tätä on sukupolvivastuu, jota velkaantuvassa Turussa, jossa arvorakennukset väistyvät tehokkuuden tieltä ja jossa kaupunkia kehitetään hajakaavoittamalla ja tekemällä keskustasta automarketti, kipeästi tarvitaan.