Tällainen näkemykseni Pennisillasta julkaistiin Turun Sanomissa 25.1.:

Auransillan ja Tuomiokirkkosillan välille suunniteltu uusi kevyen liikenteen siltayhteys voi olla Turulle muutakin kuin silta, jota pitkin joen voi ylittää. Tästä ns. Pennisillasta voi tulla merkittävä osa Turun kaupunkikeskustan kehittämistyötä.

Pennisillalle on liikenteellistä tilausta, sillä Auransillan kevyen liikenteen väylät ovat ahtaat – pyöräilijöille olemattomat – ja Tuomiokirkkosillan kevyen liikenteen väylällä on usein jopa vaarallisen ruuhkaista. Uskon kuitenkin Pennisillalla olevan vielä enemmän merkitystä keskustan ilmeen kehittämisen kuin liikenteen kannalta. Pennisilta on alku suunnalle, jolla Turun keskustasta tehdään vanhan kaupungin kulttuuria, elämää ja ihmisiä pursuava vetovoima, joka pystyy kilpailemaan laitakaupunkien automarkettien kanssa.

Pennisillan toteuttaminen Kauppiaskadun ja Rettiginrinteen välille muuttaisi koko Kauppiaskadun luonteen. Siitä voitaisiin tehdä Yliopistonkadulta Pennisillalle jatkuva kävelykatu, jonka torin puoleisessa päädyssä korostuisi varsinkin kesäisin katukahvila-, kauppa- ja torikulttuuri, ja rannan päähän uuden kirjastotalon ympärille muodostuisi luontevasti viehättävä kulttuurikortteli, jossa voitaisiin järjestää erilaisia tilaisuuksia, ja jota kaupunkilaiset voisivat pitää olohuoneenaan. Tuo olohuone jatkuisi Aurajoen rannoille, jotka jo nyt ovat ahkerassa virkistyskäytössä. Turussa on jäljellä myös palanen vanhaa kaupunkia, joka Pennisillan avulla voitaisiin nykyistä paremmin yhdistää osaksi eläväistä kaupunkikeskustaa. Uusi ja vanha kaupunki yhdistyisivät Pennisillan ja kulttuurikorttelin kohdilla. Nämä kaikki keskustan elementit, kaupallisuus, kulttuuri ja historia, ovat jo Turussa olemassa, mutta Pennisilta voisi vahvistaa niitä kaikkia. Auransillalta avautuva kansallismaisema toki muuttuisi, mutta sen ei tarvitsisi tuhoutua, vaan kevyt ja elegantti silta voisi luoda siitä uudenlaisen. Pennisillalta voisi taas avautua uusi kansallismaisema.

Pennisillan rakentamisen ja kävelykeskustan laajentamisen lisäksi keskustaa pitäisi kehittää uusilla pyöräteillä, joita pitkin pääsisi kaupallisen keskustan sydämeen asti sekä keskustan kautta kulkevalla pikaraitiotiellä. Nämä kaikki yhdessä loisivat ihmisläheisen ja viihtyisän keskustaympäristön, jonka on monessa Euroopan kaupungissa todettu vetävän ihmisiä puoleensa parkkihalleja ja autoilua helpottavia toimenpiteitä paremmin.

Turkulaiset tulevat varmasti toimeen ilman Pennisiltaa. Jos kuitenkin haluamme kehittää kaupunkimme keskustaa viihtyisämmäksi, monimuotoisemmaksi ja elävämmäksi, tarvitsemme muutakin kuin lisää parkkitilaa ja suurempia kauppoja. Keskustasta ei koskaan tule automarkettia, vaan se voi kilpailla olemalla ihmisiä varten tehty kohtaamispaikka, jossa erilaisten kauppojen lisäksi viehättää elävä kaupunkikulttuuri. Tämän kulttuurin kehittämisessä Pennisillalla voi olla tärkeä rooli.

Sen verran etäisyyttä on jo kertynyt viime vuodesta, että voi alkaa summailla, mitä siitä jäi käteen. Ensimmäisenä tulevat mieleen maaliskuiset eduskuntavaalit, joiden parissa kului koko alkuvuosi. Muuttuiko maailma mihinkään siitä, että seisoin päiväkausia kävelykadulla jakamassa mainoksia, kävin koulupaneeleissa kertomassa kantojani ydinvoimasta ja Natosta ja vietimme tukiryhmän kanssa iltoja suunnitellen nettisivuja, sloganeita ja vaali-iltoja? Ainakin se oli hauskaa, ja kokemus osoittautui ihan ainutlaatuiseksi! Lisäksi voi kokea kantaneensa oman kortensa kekoon Vihreiden varsinaissuomalaisessa vaalivoitossa. Varakansanedustajuuskin oli mahtava yllätys, vaikka sen vaikutus omaan arkeen on ollut tietysti täysin merkityksetön. Ei, en ole menossa Ville Niinistön sijaiseksi eduskuntaan tämän vanhempainvapaan ajaksi, vaikka jotkut ovat siitä kyselleetkin. Suomessa tällaista varaedustajajärjestelmää ei ole.

Kunnallipoliittisesta vuodesta ensimmäisenä mieleen tulevat toriparkki ja kiihtynyt keskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Lautakunta hyväksyi toriparkin kaavan, mutta sen läpimeno ei ole vielä aivan itsestään selvää, koska tiedossa on ainakin joitain lisäselvityksiä. Minun on edelleenkin vaikea ymmärtää toriparkin lisäarvoa, kun katsoo keskustan tyhjiä pysäköintitiloja. Eniten koko keskustelussa minua harmittaa tällä hetkellä se, että koko keskustan kehittäminen jumittaa yhden pysäköintilaitoksen takia. Ei tehdä kävelykatuja, ei rakenneta pyöräteitä, ei uusita torin maanpäällisiä rakennelmia, ei suunnitella pikaraitiotietä, ei tehdä mitään ennen kuin tiedetään minkälaisena toriparkki toteutuu. Ja sitähän ei tiedetä vielä vuosiin, sillä lopullinen toteutuminen riippuu Toripakki oy:stä.

Kuntaliitoksissa on edistytty mukavasti Varsinais-Suomessa, mutta Turku ei vielä ole yhdistymässä kenenkään kanssa. No, tämä ei voi olla muuta kuin välivaihe, sillä koko PARAS-hankkeen yksi keskeinen ajatus on ollut yhdistää keskuskaupunkeja ja naapureita. Turun seutu ei mitenkään vahvistu siitä, että naapurit yhdistyvät keskenään, mutta keskuskunta ei kenenkään kanssa. En ole kovin huolissani tästä, sillä näyttää tosiaan mahdottomalta, että näin voisi jatkua kovinkaan monta vuotta. Kyllä sen lopulta ymmärtänevät naapuritkin, kun aletaan verrata seudun työpaikkoja ja taloutta muihin seutuihin.

Isoimpia lautakunnassa päätettyjä asioita olivat ainakin Linnanfältin, Raunistulan ja Telakkarannan kaavat, Pennisilta-keskustelun avaus sekä jätteenkuljetusmalllista päättäminen. Viimeisin tosin ei mielestäni ole asiana kovin iso, mutta sitä edelsi kuuma ja kiivas keskustelu. Linnanfältin kaavasta olen erityisen innoissani, sillä se edustaa sellaista portsamaista asumisen muotoa, joka on Turussa osoittautunut halutuksi. Raunistulan täydennysrakentamisen yhteydessä taas on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten vanhaa puutalomiljöötä ja uusia kerrostaloja tulisi yhdistää. Raunistulasta ja Linnanfältistä on hyväksytty vasta luonnokset, mutta Telakkarannasta jo kaavaehdotus. Telakkarannan hieno sijainti Aurajokisuulla tekee alueesta myös erityisen kiinnostavan ja hienon asumiskohteen - odotan jännityksellä minkälaisena se toteutuu. Jännä on seurata myös Pennisillan etenemistä. Itse pidän siltahanketta hienona tapana kehittää keskustaa paitsi liikenteellisesti myös toiminnallisesti. Jos silta tulisi Kauppiaskadun päähän, koko Kauppiaskatua voitaisiin kehittää kulttuuripainotteiseksi kävelykaduksi. Sama henki jatkuisi vielä itäpuolella vanhan keskustan tiiviimmällä integroimisella nykykeskustaan.
Valtuustoaloitteita tein vuonna 2007 kolme kappaletta: että Turussa tehtäisiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimenpideohjelma, että Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välille tehtäisiin joukkoliikenneyhteys bussilinjauudistuksen yhteydessä, ja että kasvisruuan osuutta (nyt 0-1 päivänä viikossa) Turun kouluruokailussa lisättäisiin. Näistä ensimmäinen on ehditty käsitellä, ja se sai mukavasti tuulta purjeisiinsa, kun Turkuun perustettiin asiantuntijaryhmä aiheen tiimoille.

Politiikasta voisi kai summata, että vaalityön yhteydessä Vihreää politiikkaa edistettiin urakalla. Maailma ei ehkä pelastunut, mutta ilmastopolitiikka oli ainakin vuonna 2007 esillä aivan toisella volyymilla kuin koskaan ennen - myös hallitusohjelmassa. Kunnallispolitiikassa jaksaminen jäi ainakin alkuvuodesta vähän vaalien jalkoihin, mutta syksyisessä toriparkki”taistelussa” ja budjettiruodinnassa olin taas tiiviisti mukana.

Politiikan ulkopuolellakin vuosi oli mieleenpainuva. Kesän jälkeistä aikaa leimasi vauvanodotus kaikkine jännittävyyksineen ja riemuineen. Odottaminen jatkuu edelleenkin, joten tästä vuodesta tullee vielä edellistäkin mieleenpainuvampi Siihen malliin tulokas ainakin myllää asumuksessaan, ettei hänen olemassaoloaan pääse unohtamaan. Aikaa saa myös kulumaan mukavasti esim. hahtuvavaippahousuja neuloessa. Syksyllä sain julkaisupäätöksen ensimmäisestä väikkäriartikkelistani ja lähetin lehtiin kaksi muutakin juttua, joten nyt on vielä kaksi vuotta aikaa suoriutua viimeisestä osatutkimuksesta ja sen julkaisusta.

Tänä vuonna väitöskirja saa kuitenkin olla ainakin hetken jäissä. Huhtihippuseen keskittymisen lisäksi pitää kuitenkin lähteä voittamaan yksiä vaaleja ja kaikkea sen semmoista…