Kotoutumista ja ulkoutumista puoluevaltuuskunnassa
Maanantaina 24. syyskuuta 2007
Vihreiden uusi puoluevaltuuskunta kokoontui menneenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa. Pääaiheita olivat Vihreiden ulkopoliittiset linjat ja kotoutumispolitiikka, jotka olivat hyvin esillä tiedotusvälineissäkin.
Vihreiden painotukset ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulivat hyvin esiin Tarja Cronbergin, Pekka Haaviston ja Johanna Sumuvuoren puheissa. Cronberg puhui rauhasta, ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta, Haavisto rauhanturvaamisesta ja Sumuvuori siviilikriisinhallinnasta. On kiva tuntea kuuluvansa oikeaan puolueeseen: minullekin sellainen maailma on paljon todellisempi, jossa panostetaan kriisien ehkäisyyn ja rauhanturvaamiseen, ja jossa köyhyyttä ja ilmastonmuutosta pidetään keskeisimpinä turvallisuushaasteina, kuin sellainen, jossa miljoonia syöstään sodan teknologiaan, ja jossa suurin haaste on venäjä-venäjä-venäjä (alan olla todella kyllästynyt tämän sanatrion esiintymiseen, joten sori vaan).
Kotoutumispolitiikassa on monta keskeistä palikkaa, joista itseäni kiinnostaa erityisesti asumisen segregaation ehkäiseminen. Turussakin on alueita, joiden päiväkoti- ja kouluryhmissä 90-100 % lapsista on maahanmuuttajataustaisia. Samaan aikaan toisella puolella kaupunkia on koululaisia, jotka eivät koskaan kohtaa lapsia, joilla on erilainen kulttuuritausta. Tämä ei totisesti edistä kenenkään kotoutumista eikä kansainvälistymistä. Maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen kehitys ja samalla integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan heikentyy merkittävästi. Turussa täytyy jatkossa kiinnittää ehdottomasti enemmän huomiota tähän, kun suunnitellaan kaavoitusta ja palveluja eri puolille kaupunkia. Asumisen segregaatio johtaa vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin monille seuraaville vuosikymmenille, jos siihen ei puututa ajoissa.

