Maan ystävät järjestää tänään kello 17 Kriittisen pyöräretken. Lähtö kello 17 Tuomiokirkon edestä. Pyöräretkellä on tarkoitus vastustaa toriparkkia ja lisääntyvää yksityisautoilua sekä edistää pyöräilyn lisääntymistä Turussa.

Syytä onkin, sillä Turku on valittu tämän vuoden pyöräilykaupungiksi Suomessa. Siitä huolimatta ympäristö- ja kaavoituslautakunta empi kuukauden päätöksessään mahdollistaa pyörätieverkon täydentäminen Tuureporinkadulla. Valtuusto oli päättänyt verkosta jo vuonna 2001, mutta silti kokoomus äänestytti asian lautakunnassa. Onneksi pyörätie voitti, vaikka parkkipaikkojen katoaminen harmitti monia vietävästi. Tällaisessa pyöräilykaupungissa tarvitaan näitä marsseja.

Eilisestä kaupunginvaltuuston kokouksesta tulikin säpinäntäyteinen, kun Aleksi Randellin ero kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikalta tuli julki. Valtuuston seminaarin ja kokouksen välillä spekuloitiinkin kiivaasti, kuka nousee puheenjohtajaksi ja toiseksi kokoomuksen kh-edustajaksi Petteri Orpon tilalle. Illalla nimet sitten selvisivät, kun kokoomus ilmoitti Pekka Ruolan siirtyvän nuijan varteen ja Minna Arven nousevan Orpon tilalle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vihreiden täytyy laittaa Ville Niinistön tilalle kaupunginhallitukseen mies. Vaikka Mika Helva ei pitkän kh-uransa takia koekaan paikkaa erityisen säväyttäväksi, hän on kuitenkin ainut miesvaltuutettumme ja siirtynee paikalle. Joskus sukupuolikiintiöt ovat vaikeita vihreille, kun meissä on niin paljon naisia. Nytkään varsinaista valintaa ei voida tehdä, koska mahdollisia ehdokkaita on vain yksi.

Kokouksessa käsiteltiin Turun vesihuollon kehittämissuunnitelmaa, johon liittyen teimme ponsiesityksen siitä, että kehitysalueiden kaavoitusta tehtäessä pitäisi olla jo tiedossa alueen vesihuollon investointikustannukset. Puhuin muutenkin siitä, miten tärkeää on, että Satava-Kakskerran vesihuolto suunnitellaan kunnolla ennen kaavan hyväksymistä. Haja-asutusalueiden liittäminen vesihuoltoverkkoon on nimittäin hirmu kallista, mutta jätevesien hoitaminen pienpuhdistamoilla ei taas ole mitenkään ympäristöystävällistä, varsinkin kun kyseessä on saaristokohde. On arvioitu, että Satava-Kakskerran vesihuollon investointikustannukset olisivat 60-100 miljoonaa euroa, mikä toden totta täytyy ottaa huomioon kaavasta päätettäessä.

Tein kokouksessa tällaisen aloitteen:
Turun kaupunginvaltuusto

ALOITE

23.4.2007

Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välisten joukkoliikenneyhteyksien parantaminen

Turkulaisten opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittisessa ohjelmassa toivotaan, että joukkoliikenneyhteyksiä opiskelija-asuntojen ja rautatieasemien välillä parannettaisiin. Tällä hetkellä Ylioppilaskylästä ei kulje suoraa bussilinjaa kummallekaan Turun rautatieasemalle. Bussin vaihtaminen on hidasta ja usein kotiseudulleen matkustaville opiskelijoille hankalaa. Opiskelijat ovat merkittävä joukkoliikenteen käyttäjäryhmä, joten sujuvan yhteyden saaminen Ylioppilaskylän ja jommankumman rautatieaseman välille olisi tärkeää. Turun yliopiston ylioppilaskunta teki vuonna 2004 aloitteen Ylioppilaskylän ja keskustan välillä kulkevan linjan yhden vuoron kiertämisestä Kupittaan aseman kautta, mutta aloite hylättiin mm. aikataulusyistä.

Joukkoliikennelautakunnan talousarvioesityksessä vuodelle 2007 mainitaan yhdeksi vuoden 2007 toimintalinjaksi linjastouudistus, jolla joukkoliikennelinjojen rakennetta kehitetään nykyisestä ottaen huomioon voimassa olevien liikennöintisopimusten asettamat raamit. Tämän linjastouudistuksen yhteydessä olisi hyvä tilaisuus tarkastella, miten joukkoliikenneyhteyksiä Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välillä voitaisiin parantaa.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että joukkoliikenteen linjastouudistusta tehtäessä huomioidaan Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välisten joukkoliikenneyhteyksien parantaminen.

Elina Rantanen

Alkuviikosta vihreät päättivät liittyä sinivihreään hallitukseen, jota toisaalla kutsutaan myös porvarihallitukseksi. Kutsutaan miksi kutsutaan; sisällöt ratkaisevat. Eikä tuo nyt niin pahalta näytä! Neuvotteluprosessin aikana olin hieman skeptinen vihreiden hallitustaipaleen suhteen. Olen toki edelleenkin: nyt pitää lujasti toteuttaa sitä vihreää politiikkaa, mikä on saatu ylös hallitusohjelmaan. Neuvottelutulos on kuitenkin yllättävän siedettävä, paikka paikoin jopa mainio. Tokihan se on sinivihreän hallituksen ohjelma, mutta sellaiset olivat lähtökohdat tällä kertaa. Kuuntelen ihan mielelläni vasemmiston porvari-ilkkumista, jos vain hallitusohjelman plussat neljän vuoden aikana toteutuvat.

Hallitusohjelman kohokohtia:

- Hallitusohjelma lähtee siitä, että ilmastonmuutos on aikakautemme suurimpia haasteita. Hallitus katsoo, että Suomen on osaltaan ja yhdessä muun Euroopan unionin kanssa kannettava vahva vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hyvä lähtökohta, ilmastonmuutos on selkeästi otettu vakavammin kuin aikaisemmin.
- Hallituksen tavoitteena on lisätä hyvin merkittävästi uusiutuvien energialähteiden käyttöä nykyisestä noin 25 prosentin tasosta.
- Syöttötariffijärjestelmää laajennetaan biokaasulaitosten osalta. Tuulivoiman jääminen syöttötariffijärjestelmästä on kuitenkin harmillista
- Uusi tuuliatlas tehdään vuoden 2009 loppuun mennessä.
- Asuintalojen korjaus- ja energia-avustuksia lisätään.
- Energian säästöön suhtaudutaan ohjelmassa muutenkin vakavasti. Energiankulutus halutaan saada vähenemään, mitä varten laaditaan tehokkuusohjelma.
- Ekologinen verouudistus: ympäristöveroja nostetaan 300 miljoonalla
- Vesilain uudistaminen edellyttää hallituksen yksimielisyyttä, eli koska sitä ei ole, ei vesilakia myöskään uudisteta
- Luomu- ja lähiruokatuotantoa edistetään
- Valtio osallistuu suurten kaupunkien joukkoliikenteen rahoitukseen edellyttäen, että rahoitus lisää joukkoliikenteen käyttöä, parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä ja että kaupungit lisäävät omaa panostustaan joukkoliikenteeseen. Ja totta kai se lisää ja parantaa! Ja näin voidaan kiristää Turkuakin lisäämään panostustaan joukkoliikenteeseen, mikä on hyvä, vaikka talousahdingossa ollaankin.
- Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Ei mainintaa perustulosta, mutta sen ideaa kuvataan kuitenkin näissä ohjelmatavoitteissa.
- Apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen määrän perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan lainsäädäntöä täsmentämällä. Mahtavaa! Mutta miksi vasta vuonna 2009?
- Opintorahaa korotetaan 15 prosentilla. Vihdoin!
- Yliopistojen perusvoimavaroja lisätään. Mitä ikinä ne ovatkaan.
- Täsmennetään valtion ja kuntien työnjakoa tavoitteena kuntien tehtävien ja rahoituksen tasapaino. Vahvistetaan kuntataloutta lisäämällä valtionosuuksia. Tähän onkin kipeä tarve.
- Hallitus varmistaa määrärahakehityksen, joka vie Suomen kohti YK:ssa asetettua 0,7 prosentin tavoitetta. Harmillista vain, että tähän ei ole varattu tarpeeksi rahaa
- Perheen sisäinen adoptio tehdään mahdolliseksi mies- ja naispareille.
- Lapsiperheiden etuuksia kasvatetaan: Lapsilisiä nostetaan kolmannesta lapsesta (miksei toisesta?) alkaen 10 eurolla 1.1.2009 alkaen. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus nostetaan 10 eurolla 1.1.2008 alkaen. Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen sekä sairauspäivärahojen vähimmäistaso korotetaan työmarkkinatuen tasolle 1.1.2009 alkaen. Osittaisen hoitorahan tasoa nostetaan 1.1.2010 alkaen 90 euroon, jotta se nykyistä paremmin korvaisi työajan lyhentämisestä johtuvaa palkan menetystä.
- Työperäistä maahanmuuttoa edistetään ja laaditaan merkittäville maahanmuuttoalueille, kuten Turun seudulle, pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi. Laillista maahanmuuttoa lisätään ja laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa torjutaan.
- Jotta naisten tosiasiallinen tasa-arvo työelämässä toteutuisi, korvataan työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset nykyistä paremmin. Perhevapaista aiheutuvat kustannukset jaetaan nykyistä tasapuolisemmin mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajien kesken sekä yhteiskunnan rahoitusosuutta lisätään. Toivottavasti nykyistä tasapuolisemmin tarkoittaa tasapuolisesti!

Mutta kyllä niitä heikkouksiakin tästä ohjelmasta löytyy:

- Hallitus huolehtii siitä, että energiantuotanto Suomessa pidetään vastaisuudessakin monipuolisena ja mahdollisimman omavaraisena. Mitään päästötöntä, vähäpäästöistä taikka päästöjen kannalta neutraalia, kestävää ja kustannusrakenteen kannalta kannattavaa tuotantomuotoa, myöskään ydinvoimaa, ei saa sulkea pois, vaan kaikkia energiamuotoja
tulee arvioida yhteiskunnan kokonaisedun kannalta. Kirjaus vastaa eduskunnan 6.6.2006 tekemää kirjausta, ja on onneksi melko epämääräinen, mutta ei toki vastaa vihreää kantaa ydinvoimaan.
- Turkistuotannon toimintamahdollisuudet nykymuotoisena elinkeinona turvataan. Vaikka ihan hyvin olisi voitu siirtymäajan kuluessa lopettaa kyseinen elinkeino ilman, että kukaan siitä kärsisi.
- Yleinen asevelvollisuus säilyy eikä siviilipalvelusaikaa lyhennetä. Mielestäni tällainen puolustuspolitiikka on menneiltä vuosikymmeniltä, mutta vihreitä tavoitteita tässä kysymyksessä olisi ollut vaikea saada läpi missään hallituksessa.
- Veronkevennykset eivät kohdistu pienituloisimpiin. Muutenkin veronkevennyksiä tehdään minusta liikaa; osa rahoista olisi pitänyt laittaa palveluihin. Onneksi sentään ympäristöveroja korotetaan. Ruuan arvonlisäveron alentamista en ymmärrä laisinkaan; tuon rahan olisi voinut käyttää huomattavasti tehokkaamminkin.
-    Työmarkkinatuen tasoa ei nostettu.
-    Käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille. Kokeilun tulokset arvioidaan ennen järjestelmän muutoksia. Pöhköä hommaa, mutta onneksi sentään kokeilun tulokset arvioidaan ennen muutoksia. Toivottavasti.

Ministerivalinnat ovat olleet luku sinänsä. Hienoa, että saimme maailman toistaiseksi naisvaltaisimman hallituksen, vaikka Vihreissä ministereiden sukupuolijakauma aiheuttikin päänvaivaa. Minusta ministeriratkaisu oli oikein hyvä. Loppupeleissä siinä painoi sukupuolta enemmän Cronbergin puoluejohtajuus ja menestys vaaleissa sekä Braxin asiantuntemus. Väyrysen ja Kanervan miehittämä ulkopolitiikka sen sijaan on herättänyt hämmästystä ja hymynvärettä: millä vuosikymmenellä me taas elämmekään?

No, nyt katsotaan, mitä poppoo saa aikaan!

Vaalien jälkeen on ollut mukava löytää taas asioita, jotka olivat hetken vaalitauolla. Jo pelkästään kotona oleminen on käsittämättömän ihmeellistä, ja television katsominen ennen kello yhdeksää tuntuu suorastaan syntiseltä. Parin viikon takainen ikkunoiden pesu oli melkeinpä terapeuttista (vaikka Uudenmaankadulla ne saisi pestä taas jo uudestaan, jos puhtaat ikkunat olisi kovin tärkeä asia elämässä). Viherkasvini saivat ensimmäiset uudet mullat sitten vuoden 1999, jolloin muutin pois kotoa… (ne näyttävät onnellisilta!) Rairuohon kasvatus, lattioiden pesu, pyykkäily ja lehtien lukeminen ovat myös ilahduttaneet päiviäni. Entäs sitten ruuanlaitto! Pariin kuukauteen tuskin kävin keittiössä, joten öljyssä porisevat sipulit, sormissa rapiseva jääsalaatti ja valkoviinin, voin ja parmesanin upea liitto ohratossa ovat hivelleet mieltä.

Ilahduttavaa on ollut myös löytää tiensä liikunnan äärelle. Vaalien alla kuntoa tuli pidettyä yllä lähinnä tanssimalla yöt ja kävelemällä päivät kävelykatua edestakaisin, mutta jotenkin yksipuolistahan se oli. Jumppatuntien hikoilu on mahtavaa! Kevään ensimmäinen juoksulenkkikin on tehty, jalat on vieläkin kipeät Turun kukkuloiden ravaamisesta. Keskiviikkona minut vietiin suunnistamaan - se se vasta oli huippua! Saa yhtä aikaa sekä juosta puuskuttaa metsässä että vaivata laiskanpulskeita aivonystyröitään. Taidan mennä uudestaankin, jos vain suunnistuskaveri kelpuuttaa minut vielä mukaan.

Väitöskirjahommakin on saanut taas potkua: yksi artikkeli on valmiina eteenpäin lähetettäväksi ja toinen on tekeillä. Ja geenitiedon konstruktiot ovat minusta jännittävämpiä kuin koskaan! Onko DNA kulttuurinen ikonimme, vai ovatko geenitestit ihan samanlaisia kokeita kuin kaikki muutkin lääkärin tekemät tutkimukset?

Vaikka uusvanhat harrastukseni ovat taas vallanneet tilaa elämästä, ei politiikka tietenkään ole kadonnut mihinkään. Muutaman päivän saa vielä jännittyneenä seurata hallitusneuvotteluita ennen kuin pääsee arvioimaan lopputulosta. Paikallisyhdityksissä ollaan valmistauduttu Vihreiden toukokuiseen puoluekokoukseen, johon olen itsekin lähdössä. Olen ehdokasehdokkaana puoluevaltuuskunnan jäseneksi. Ehdokkaista päätetään piirin kevätkokouksessa viikon kuluttua. Myös paikallisrintamalla tapahtuu. Kaupunginhallitusta täydennetään kovaa vauhtia - joskin vauhti taitaa olla kaikkein kovinta lehtien palstoilla. Olen ilmoittanut valtuustoryhmällemme, että olen käytettävissä Ville Niinistöltä vapautuvaan paikkaan, mutta että olen myös erittäin innostunut jatkamaan tämänhetkisessä tehtävässäni ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa. Kumpi tahansa siis käy. Lautakunnassa onkin paljon isoja asioita meneillään. Ensi tiistaina käsittelyyn tulee mm. Raunistulan kaava, josta on ollut julkisuudessa jo paljon puhetta. Kaistarniemen tieratkaisut ja Itäisen Pitkäkadun puutalot ovat myös olleet esillä. Näissä pitää nyt olla tarkkana. Kevään kuumin valtuustoasia lienee kouluverkkoselvitys, josta valtuustoryhmiltä on pyydetty lausunnot ensi viikkoon mennessä. Siitä aiheesta lisää sitten.

Kevään kunniaksi aion tänään töiden jälkeen käydä katsomassa Ekotorilta parvekkeelle pöytää. Jos on tulossa niin lämmintä kuin on luvattu, olisi mukava lukea vaikkapa esityslistoja parvekkeen paisteessa

Matti Vanhanen ilmoittaa tänään, mitkä puolueet kutsutaan varsinaisiin hallitusneuvotteluihin. Riippumatta siitä, kutsutaanko mukaan ennakkoon veikkaillut kokoomus, vihreät ja rkp, vai joku muu kokoonpano, tullee neuvotteluista hyvinkin tiukat. Jokaisella puolueella kun on vaaliohjelmassaan muista huomattavastikin poikkeavia tavoitteita. Monilla on mielipide siitä, pitäisikö vihreiden osallistua tällaiseen sinivihreään hallitukseen. Itse päätän oman mielipiteeni vasta sitten, jos vihreät varsinaisiin neuvotteluihin pääsevät, ja kun neuvotteluiden sisältö selviää. Jos sinivihreä hallitus on valmis satsaamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan tosissaan, ja jos perusturvaa ollaan valmiita uudistamaan niin, että se johtaisi pienituloisimpien aseman paranemiseen ja työllisyyden lisääntymiseen (kuten perustulo ), niin tottakai vihreiden kannattaa olla mukana. Mutta kuten puolueen johto on todennut, miksikään ympäristömerkiksi hallitukseen emme ole menossa.

Turussa kaupunginhallituksesta on myös riittänyt puhetta. Turun Sanomat kirjoittaa kh-paikoista tänään pääkirjoituksessaan näin:

“Eikö valta maistu 

Turun kaltaisen ison kaupungin kaupunginhallitus on päätöksentekoelin, johon jokainen kynnelle kykenevä paikallispoliitikko hanakasti pyrkii. Suorastaan raivokasta näyttää olevan tunku myös kansanedustajiksi siirtyneiden Petteri Orpon (kok) ja Ville Niinistön (vihr) tyhjäksi jättämille kh-posteille (TS 3.4.). Kaupunginhallituksen nykyisiä varajäseniä, kokoomuksen Aki Lehtosta ja Jouko Narvanmaata homma ei kiinnosta. Ex-kansanedustaja Maija Perho “ei ole asiaa pohtinut, mutta ei kokonaan sulje sitä pois”. Vihreiden Elina Rantanen pitää hallitukseen nousuaan “epätodennäköisenä”. Aatesisar Katri Sarlund sanoo pestille “ei”. Mistä moinen tympeys, vaatimattomuus ja kursailu? Eikö valta maistu vai poliittinen taktikointiko tällaista kainoutta synnyttää.”

Hilpeää, että kerrankin kun poliitikot eivät ole vallankipeinä hinkumassa itselleen lisää vaikuttamispaikkoja, se tulkitaan tosi oudoksi. Kyse nyt ei ainakaan omalla kohdallani ole sen kummemmasta kuin siitä, että minulla on erittäin kiinnostava luottamustoimi ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa, ja minusta olisi tuon paikan aliarviointia, jos olisin suinpäin pyrkimässä uuteen luottamustoimeen. Toki pidän kaupunginhallituksen tehtäviä kiinnostavina ja tärkeinä, siinä kai ei ole mitään ihmeellistä, mutta niin pidän lautakunnankin tehtäviä. Tärkeintä on, että molemmissa paikoissa on pontevia vihreitä edustajia, riippumatta siitä, keitä he ovat. Kyse ei ole kainoudesta tai vaatimattomuudesta, vaan siitä, miten asiat saadaan yhteisesti järjestymään parhaiten. Politiikka ei ole minulle yksilölaji, vaikka senkin olen lyhyen poliittisen urani aikana oppinut, että joillekin oma valta on yhteistä aatetta huomattavasti tärkeämpää. Siksi kai tuo pääkirjoituskin on kirjoitettu.

Ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa todellakin saa taistella vihreiden asioiden edestä. Vai mitä sanotte eilisen kokouksen sadosta: Valtuuston vuonna 2001 päättämää pyörätietä Tuureporinkadulle ei edelleenkään haluttu laittaa eteenpäin, vaan se jäi pöydälle parkkipaikkaepäselvyyksien takia. Lisäksi kokouksessa alettiin esittää rahojen ohjaamista jo kokonaan muualle pyörätien tarpeettomuuden takia. Kuinkakohan monta kertaa kyseiset henkilöt ovat ajaneet pyörällä noilla kulmilla? Itäisen Pitkäkadun puutalot halutaan purkaa, koska “eihän meistäkään kukaan maksaisi moisten röttelöiden kunnostuksesta omaksi asunnokseen”. Kaistarniemen kaavan metsäalueen kaavoittamattomuus ihmetytti. (Koska mihin me mitään metsiä tarvitsemmekaan, huoh…) Uuteen kirjastoon ei pääse autolla. (Julian parkkitalo on kai liian kaukana.) Ihmettelyä, miksi pyörällä pitää päästä suoraan sen paikan eteen, mihin on menossa, vaikka auto pitää jättää kauas parkkihalliin. Minäpä kerron miksi: koska pyörä vie huomattavasti vähemmän tilaa. Koska pyöräilijä kulkee lihasvoimillaan. Ja ennen kaikkea, koska pyöräily on ympäristöystävällistä ja terveyttä edistävää, joten ihmisiä tulee kannustaa siihen. Kannustus on juuri sitä, että pyörällä pääsee suoraan sen kaupan tai kirjaston eteen, johon parkkipaikalta pitää kävellä ne ratkaisevat 100 metriä.