Turun yliopiston tieteentekijät ry. juhlii tänään 40-vuotispäiviään juhlaseminaarissa (kello 14-16 Tauno Nurmela -salissa). Seminaarissa pohditaan, pitäisikö Turun yliopiston olla tutkimus-, opetus- vai ammattiyliopisto. Kysymys onkin varsin ajankohtainen, kun yliopistolaitosta ravistelevat nyt niin monet uudistukset yhtäaikaa. Tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen käy yhä hankalammaksi, kun yliopiston perusrahoitus ei kasva, opiskelijoita tulee lisää, opettajien määrä suhteessa opiskelijoihin vähenee ja tutkimukselta odotetaan yhä enemmän tuloksia. Opetuksen ja tutkimuksen asettaminen vastakkain ei kuitenkaan tunnu järkevältä. Molemmathan kuuluvat ihan olennaisesti yliopistoon. Pohtimisen arvoista on se, miten ne molemmat saadaan hoidettua nykyisessä tilanteessa mahdollisimman hyvin.

Ensi tiistaina järjestetään myös aihetta liippaava jatko-opiskelijaseminaari, jossa pohditaan jatko-opiskelijuuteen liittyviä ongelmakohtia. Edustan tilaisuudessa TYYn jatko-opiskelijajäseniä ja puhun siitä, onko jatko-opiskelija yliopistoyhteisössä opiskelija, työntekijä vai jotain siltä väliltä, ja mitä se jatko-opiskelijan elämässä käytännössä merkitsee.

Täällä myös tämä yksittäinen tieteentekijä viettää syntymäpäiväänsä perinnöllisyysneuvonnan diskurssien parissa. Yksi artikkeli lähti kommenteille eilen ja seuraavaa pitäisi alkaa väsätä. Tästä on tarkoitus tulla sosiologinen juttu siitä, minkälaisia merkityksiä geenitiedolle annetaan perinnöllisyysneuvontaa määrittelevissä diskursseissa. Mutta ei tämä päivä nyt pelkäksi tieteeksi mene. Illalla on onneksi luvassa teatteria työpaikan kulttuurikerhon kanssa: mennään katsomaan Linnateatterin Sokerihumalaa. Sen jälkeen pääsee vielä juhlimaan vihreiden nuorten kanssa, joten ihan mukavasti sitä saa viettää synttäripäiväänsä.

Viikonloppuna eletään myös jännittäviä politiikan hetkiä, kun vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontuu pohtimaan vastauksia Vanhasen hallituskysymyksiin. Tällä kertaa en osallistu valtuuskunnan kokoukseen, koska Timo Ahonen, jonka varajäsen olen, on itse paikalla. Ensi viikolla kuitenkin selvinnee lisää asioita tulevasta hallituksesta. Sitä odottaessa.

Henkilöautoliikenne Turussa kasvaa koko ajan. Nyt jo joka toisella turkulaisella on auto, vaikka vielä 10 vuotta sitten luku oli huomattavasti pienempi. Luku tuntuu erityisen suurelta, kun miettii, paljonko Turussa on opiskelijoita, vanhuksia ja lapsia, joilla ei ole autoa. Autoilun lisääntymisestä ollaan luonnollisesti huolissaan, sillä se lisää liikenneruuhkia, tekee ympäristöstä vähemmän viihtyisän ja vaatii koko ajan lisää rahaa liikenteen toimivuuden ratkaisemiseksi. Autoilu on myös merkittävä kasvihuonekaasupäästäjä, vaikka tästä ei kylläkään kovin moni poliitikko ole julkisesti huolissaan.

Aiheellisesti Turun kestävän kehityksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että kaupungissamme suositaan kevyttä ja joukkoliikennettä, jotta autoilun kasvu saataisiin taittumaan ja kaikki voisivat paremmin. Erityisen helppoa suosiminen olisi keskustan läheisillä ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueilla. Suosimista ei kuitenkaan ole otettu politiikan linjaksi. Eilen Meidän Turku ry. järjesti tilaisuuden keskustan kehittämisestä, joka johti taas keskusteluun toriparkin tarpeellisuudesta. Suurimpia puolueita edustaneet kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell ja ympäristö- ja kaavoituslautakunnan puheenjohtaja Jorma Hellsten argumentoivat, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti ja että keskustaan tulee päästä kaikilla eri tavoilla.

Tällainen politiikka ei vain yksinkertaisesti merkitse joukko- ja kevyen liikenteen suosimista. Keskustaan pääsee toki jo nyt aivan helposti niin autolla kuin bussillakin, ainakin jos tulee Turun alueelta. Miksemme siis lisää joukkoliikenneyhteyksiä ja pyöräteitä? Tällä hetkellä keskustan saavuttaminen pyörällä on kaikkein vaikeinta, sillä sinne ei johda yhden yhtäkään pyörätietä. Toriparkilla lisätään autoliikennettä keskustassa, ei suosita muita tapoja.

Myös lautakunnassa on jostain käsittämättömästä syystä jätetty jo kaksi kertaa pöydälle Tuureporinkadun pyörätiepätkän rakentaminen välille Brahenkatu-Aninkaistenkatu. Vaikka tuo pätkä sisältyy valtuuston hyväksymään pyörätieverkon kehittämiseen. Syyksi on sanottu katoavien parkkipaikkojen ongelma. Myös Kauppiaskadulle suunniteltu kävelykadun pätkä haluttiin toriparkin yhteydessä parkkipaikoiksi. Tämä on kaikkea muuta kuin kevyen liikenteen suosimista.

Minusta ei voida ajatella, että kaikkien elämän tulee olla yhtä helppoa. Minusta pyöräilijöiden, kävelijöiden ja bussilla liikkuvien elämän tulee olla helpompaa kuin autoilijoiden, koska he eivät tuota yhtä paljon kasvihuonekaasuja, eivät saastuta keskustan paikallista ilmastoa, eivätkä vie läheskään yhtä paljon pysäköintitilaa. Suosiminen tarkoittaa minusta juuri sitä, että yhä useampi kokisi houkuttelevammaksi liikkua bussilla tai pyörällä. Keskustassa tämä tarkoittaisi lisää pyöräteitä, kevyttä liikennettä suosivampia liikenneratkaisuja, palvelempia bussiaikatauluja ja edullisempia bussimatkoja. Tietenkin myös kauempaa autolla tulevien elämää pitäisi helpottaa paremmilla liitäntäpysäköinneillä ja nopeilla joukkoliikenneyhteyksillä.

Eilisessä tilaisuudessa esiteltiin myös eri alueiden ostovoimaa. Tilastoista kävi ilmi, että keskustassa asuu paitsi paljon ihmisiä, on myös huomattava määrä ostovoimaa. Keskustan alueella asioidaankin runsaasti keskustassa - pääasiassa kävellen, mutta myös pyörällä ja bussilla. Siksi onkin hupaisaa, että meikäläisten pyöränkorilla kantamat vaateostokset eivät koskaan ole yhtä arvokkaita kuin ne, jotka viedään auton takapenkille. Siksi kai toriparkin ystävien mielestä me tarvitsemmekin jatkuvasti lisää parkkipaikkoja, vaikka olemassaolevissa halleissakin on aina vapaata. Jos vaikka joku uusi hyvä kuluttaja kuitenkin ajaisi mieluummin toriparkkiin.

Eilen julistettiin lopullinen vaalitulos, ja kyllä, vihreät saivat pitää kaksi paikkaansa Varsinais-Suomessa, jee! Ero Ville Niinistön ja Sari Essayahin välillä kuitenkin vielä kiristyi, joten ei voi kyllin korostaa, miten tärkeä jokainen vihreille annettu ääni oli.

Tarkastuslaskennassa sain 44 ääntä lisää, ja minusta tuli sittenkin varakansanedustaja. (Mitä varakansaa sinä edustat, kysyy tässä kohtaa Vesa.) Eipä tuolla nyt käytännön merkitystä ole, mutta kivalta se kumminkin tuntuu. Kiitos vielä kaikille 2235 äänestäjälle!

Vaalienjälkeinen tyhjyys on pikkuhiljaa taittumassa normaaliksi arjeksi, johon kuuluu väitöskirjaan kuuluvan artikkelin kirjoitusta, univelkojen pois nukkumista, viikonloppuisten sosiologipäivien odottelua ja kotona hengaamista (mitä siellä kuuluukaan tehdä?). Onneksi kokoukset ovat täyttäneet politiikkatyhjiötä; Turun seudun vihreiden hallitus, ympäristö- ja kaavoituslautakunta ja ylioppilaskunnan edustajisto ovat jo ehtineet kokoontua viikonlopun jälkeen. Esityslistoilta on käsitelty kymmeniä asioita vihreästä vapusta kalankasvatuslausuntoon ja Artukaisten kaavasta ylioppilaskunnan strategiaan. Että ei se elämä vaaleihin loppunutkaan

Eilinen ilta meni vatsankipristelyjen ja käsien tärinän merkeissä, kun jännitimme Vihreiden toista varsinaissuomalaista kansanedustajapaikkaa. Tiukille meni, mutta loppuillasta Villen läpimeno varmistui ja vaalitavoitteemme toteutui. Jokainen ääni oli tässä kisassa äärimmäisen tärkeä, joten kiitos kaikille meitä äänestäneille: teidän ansiostanne maailma on taas hieman vihreämpi paikka!

Oma tulokseni, 2191 ääntä, tuntuu myös suurelta voitolta. Valtavasti kiitoksia kaikille teille, jotka lähditte uurnille, lähetitte kysymyksiä, tulitte juttelemaan ja annoitte palautetta. Ja tietenkin teille ihanille tukijoukoille, jotka teitte mielettömästi töitä! Kampanjan tekeminen oli teidän takianne erittäin mukavaa.

Jäin 11 ääntä varakansanedustajan paikasta, eli tulin listallamme neljänneksi. Tästä on hienoa jatkaa seuraaviin vaaleihin. Vihreä politiikka tuntuu nyt entistä tärkeämmältä tehtävältä, johon haluan jatkossa panostaa vielä enemmän. Nytkin kampanjoimme ahkerasti Turun kävelykadulla, kampuksella ja netissä, mutta muiden kuntien kiertämiseen ja enempään mainostamiseen minulla ei ollut resursseja. On kuitenkin erittäin lohdullista huomata, että raha ei sittenkään ratkaise vaaleissa ihan kaikkea: oma budjettini oli 2600 euroa, mihin nähden saamani äänet tuntuvat erityisen hienoilta.

Rahasta ja vaaleista pitäisi muutenkin puhua taas näiden vaalien jälkeen lisää, sillä tuntuu täysin demokratian vastaiselta, että toiset kamppailevat kymmenien tuhansien eurojen budjeteilla samoissa kisoissa, joissa toiset ovat mukana muutamalla satasella. Kampanjoiden budjeteille olisikin hyvä saada jokin katto, jotta kukaan ei menisi ihan älyttömyyksiin.

Vaalien tulos kokonaisuudessaan oli hieman hämmentävä. Kokoomuksen valtava kasvu ja perussuomalaisten menestys kertovat arvojen koventumisesta, mikä vihreästä näkökulmasta tuntuu ikävältä. Toisaalta on saatettu vain haluta muutosta entiseen, riippumatta sen suunnasta. Joka tapauksessa mussuttaminen on turhaa, sillä kansa on puhunut. Seuraavaksi jännitetään hallituksen muodostamista.

Suurensuuri kiitos vielä kaikille! Kaksi vihreää kansanedustajaa Varsinais-Suomesta on mahtava tulos. Ensi kerralla lähdemme kisaamaan kolmannesta paikasta:)

Vaalikuume on nyt huipussaan: esitteet on jaettu ja kaduilla ja netissä on vaihdettu lukuisia sanoja. Tunnelma on innostunut ja odottava. Uusimmat gallupit lupaavat Vihreille hyvää menestystä, ja sama tunne on tullut itsellekin kampanjan edetessä. Nyt pitää vain toteuttaa ennusteet ja mennä äänestämään. Sillä tavalla saadaan lisää Vihreitä kansanedustajia ja sen myötä lisää voimaa ilmastonmuutoksen torjuntaan, työelämän epävarmuuteen reagoimiseen ja eriarvoistumisen pysäyttämiseen. Älä jää huomenna nukkumaan - meillä olisi tässä yksi maailma pelastettavana!

Olen ihan varma, että jos vaalit käytäisiin toukokuussa, ehdokkaiden puheet kuulostaisivat paljon mukavammilta ja äänestäminen olisi valtavan kivaa. Kevään tulo näkyy vaalikentillä niin selvästi. Mikään ei ole mahtavampaa kuin kohdata hymyileviä ihmisiä auringonkaistaleessa katusoittajien tapaillessa Summertimea! Tämä on jotain aivan toista kuin parin viikon takainen värjöttely topattuna, posket hymyyn jäätyneinä ja sormet esitteiden jaosta kohmeisina.

Kävin kotimatkalla katsastamassa uutta kirjastotaloa, ja sen takapihalla koin huikaisevan onnentunteen. Aurinko loi kevätillan valoa tähtitornin takaa ja kirjastossa lapset ja nuoret makoilivat sohvilla lukemassa ihan kuin jossain mainoksessa. Takana oli vaaliesitteiden jakamisen parissa vietetty kevätpäivä ja lukuisia mukavia kommentteja, hymyjä ja kysymyksiä. Kaikki tuntui jotenkin niin tärkeältä, elävältä. Maailmanparantaminen on maailman mukavinta työtä!

Vaikka onnentunteiden kokeminen on tärkeää, on onnellisuudesta on puhuttu vaalien alla vähän. Tänään sain sanoa siitä sanasen. Minusta on tärkeää muistaa, että politiikkaa ei tehdä rahan takia, vaan siksi, että rahalla saataisiin aikaan onnellisuutta, joka ei olisi pois muidenkaan onnellisuudesta, tulevaisuudessakaan. Miten sitä sitten luodaan? Ainakin ihmiset tarvitsevat riittävän perusturvan, jotta kaikki energia ei kulu toimeentulon takaamiseen. Tarvitaan lisää aikaa - olla perheen kanssa, tehdä hyviä tekoja, parantaa vaikka sitä maailmaa. Osmo Soininvaara on kiteyttänyt tämän ajatuksen hienosti uusimmassa teoksessaan Vauraus ja aika. Hän kuvaa sitä, miten onnellisuus ei tietyn vauraustason jälkeen enää kasva. Tästä meidän pitäisi oppia, että kaikki tuon tason yli menevä vauraus voitaisiin kanavoida vapaa-aikaan, jolloin ihmiset voisivat tehdä onnellisuutta luovia tekoja. Samalla työn käsite voitaisiin nähdä laajemmin niin, että esimerkiksi kodeissa tehty työ, taiteen ja tutkimuksen tekeminen, vapaaehtoistyö, toiminta järjestöissä ja moni muu tapa viettää palkkatyön ulkopuolista aikaa nähtäisiin tärkeäksi.

Nämä ajatukset ovat keskeisiä vihreiden perustulomallissa, joka voisi olla yksi keino lisätä onnellisuutta. Siksi se on mielestäni erityisen tärkeä avaus näissä vaaleissa. Ja se EI tarkoita, että kukaan ei enää koskaan haluaisi tehdä palkkatöitä, vaan sitä, että työn yhdistäminen näihin muihin tapoihin viettää aikaa olisi helpompaa, ja että pätkittäisillä tuloilla elävätkin voisivat kokea elämässään jonkinlaista turvaa ja onnellisuutta.

Näin vaalien alla minulta on kysytty mielipidettä moneen kiinnostavaan, provosoivaan, hauskaan, ajankohtaiseen ja asialliseen kysymykseen. Ajattelin tässä nyt summata vastauksiani kysymysten top kolmoseen:

Aihe: Maailman ilmiöitä, Eduskuntavaaleista | 3 kommenttia »