Eilisessä liikennetilaisuudessamme syntyi mainiota keskustelua. Olimme (yllättäen!) hyvin yksimielisiä siitä, miten Turun seudun liikennettä pitäisi kehittää, mutta ihmettelimme, miten kaikki eivät näitä ratkaisuja ymmärrä. Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja toivovat panostuksia liikennepäästöjen vähentämiseen ja joukkoliikenteen kehittämiseen. Miksi näin ei sitten tapahdu?

Oras Tynkkynen kertasi selityksen (jonka takia esimerkiksi itse olen ehdolla vaaleissa): päätöksentekijöiden joukossa yli 50-vuotiailla miehillä, jotka keskimäärin eniten suosivat yksityisautoilua, on yliedustus. Heitä on siis väestöosuuttaan enemmän päättämässä meidän kaikkien yhteisistä asioistamme, myös siitä, miten rahoja jaetaan vaikkapa tie- ja raideliikenteen kehityshankkeiden välillä. Yliedustusta on niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla. Ja sen huomaa. Valitettavasti.

Huvittuneena pitää seurata sitä intoa, jolla kaikki puolueet ovat puolustamassa joukkoliikennettä vaalien alla. Kunpa vielä vaalien jälkeenkin suuret puolueet olisivat valmiita kirjaamaan joukkoliikennetuen hallitusohjelmaan. Eipä ole tällä vaalikaudella tapahtunut ainakaan mitään, vaikka samat puheet kuultiin viime vaalien alla. Huvittavaa on myös se, miten ainakin Turussa linja-autojen kyljissä komeilevat pääasiassa ne ehdokkaat, joita ei ole ikinä näkynyt sisällä bussissa

Turun kaupunginhallitus päätti eilen hyväksyä luonnoksen toriparkista. Vaikka mukaan kirjattiin liuta ehtoja, jotka vielä saattavat kaataa hankkeen, ei voi kuin ihmetellä, minkälaisia kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien käsitykset kaupungin kehittämisestä ovat. Juuri tänään käsittelimme ympäristö- ja kaavoituslautakunnan kokouksessa tammikuun ilmanlaatumittauksia Turun keskustassa. Ilmanlaatu on monena päivänä ollut kehnoa, mikä selittyy pääasiassa liikenteellä. Ja tätä liikennettä halutaan sitten lisää! Toriparkillahan yritetään nimenomaan houkutella lisää yksityisautoja keskustaan. Tämä tuottaa lisää päästöjä, sillä vaikka autot pysäköidään maan alle, ne ajavat parkkiin ja sieltä pois maan päällä. Keskustan viihtyvyys ei erityisesti parane lisääntyvistä päästöistä.

On muistettava, että meillä olisi myös toinen tie valittavana: laajentuva kävelykeskusta, hyvät pyörätiet keskustaan ja paikallisesti täysin päästötön pikaraitiotie. Nämä eivät kasvata päästöjä laisinkaan, mutta ovat monissa kaupungeissa lisänneet asiointia keskustassa huomattavasti. Tämä toinen tie on kuitenkin haluttu unohtaa, ja kävelykadun lisäpätkäkin päätettiin toriparkkikaavan yhteydessä muuttaa parkkipaikoiksi. Näin meillä Turussa torjutaan ilmastonmuutosta.

Hienoa! Liikenne- ja viestintäministeriö esittää uudessa toiminta- ja taloussuunnitelmassaan 25 miljoonaa euroa suurten kaupunkien joukkoliikennetueksi. Tämä koskisi ainakin pääkaupunkiseutua, Tamperetta ja Turkua. Mukavaa, että ministeriössä on huomattu asian tärkeys. Täytyy toivoa, että samaa viisautta löytyy tulevilta kansanedustajilta. Tästä tavoitteesta on ainakin hyvä taistella hallitusneuvotteluissa.

Vihreät tekivät aiheesta välikysymyksen syksyllä 2005. Välikysymykseen todella oli aihetta: nykyinen hallitus on heikentänyt joukkoliikenteen kilpailutilannetta ja näin vauhdittanut ilmastonmuutosta. Valtio antaa joukkoliikennetukea pieniin kaupunkeihin, mutta vaikka suurimmissa kaupungeissa asuu suurin osa potentiaalisista joukkoliikenteen käyttäjistä, ei joukkoliikenteen lisäämistä ole tuettu. Tämän huomaa erityisen kipeästi siinä, miten esim. Turussa on jouduttu negatiiviseen kierteeseen joukkoliikenteessä: kun matkustajat vähenevät, nostetaan lipunhintoja, ja kun lipunhintoja nostetaan, vähenevät matkustajat entisestään. Olisi todella tärkeää saada Turkuun valtion joukkoliikennetukea, jolla voitaisiin parantaa joukkoliikenteen kilpailukykyä yksityisautoiluun nähden. Tämä tarkoittaisi tiheämpiä vuoroja ja paremmin palvelevia linjoja. Tarvitaan myös paljon tiedotusta, sillä jo nyt tuntuu uskomattomalta, että joku kaupungissa asuva haluaa ajaa omaa autoa, kun bussilla saa ajaa reilulla 400 eurolla koko vuoden niin paljon kuin lystää. Kuinka monta kertaa tuolla rahalla täyttää oman auton tankin?

Turkuun tarvitaan ehdottomasti muitakin kestäviä liikenneratkaisuja ja vihreiden vastauksia liikenteen järjestämiseen. Nyt isot puolueet haluavat rakentaa koko kaupunkiseudun yksityisautoilun varaan, mistä esimerkkinä on vaikkapa halu rakentaa keskustan yksityisautoilua lisäävä toriparkki ja kaavoittaa uusia alueita kauas ja hajalleen. Näistä asioista keskustelemme maanantaina:

Vihreitä liikenneratkaisuja Turun seudulle - liikennepoliittinen vaalitilaisuus

Keskustelua kehittämisteemoista
 
Lisätietoja:
 
Vihreiden liikennepoliittinen ohjelma:
http://www.vihreat.fi/fi/system/files?file=liikennepoliittinen.pdf
Tiivistelmä:
http://www.vihreat.fi/node/659
Jotta tervetuloa mukaan vaan!

Lauantaina olen vihreiden tiimissä Raision laskiaistapahtumassa kello 11-14, joten tervetuloa jorisemaan ja juomaan kuumaa mehua sinnekin.

Löytävätkö kaikki aina itsensä tutkimusten keskivertoihmisistä ja ihmisten mielikuvastereotyypeistä? Minua ainakin huvittaa, miten paljon olen sen kaltainen, mitä selvitysten ja mielikuvien perusteella minun oletetaankin olevan.

Turun sanomissa oli tänään Vihreiden puheenjohtajan Tarja Cronbergin esittelyn yhteydessä toimittajan kommentti siitä, minkälaisia vihreät hänen mielikuvissaan ovat. Hän toteaa, että juuri nyt mielikuva vihreästä on kolmekymppinen naishumanisti, joka kolmannen siiderin jälkeen neuvoo sormi pystyssä, mihin hirveyksiin oikeistolaisuus on maailmassa johtanut. Hyvänen aika, mistä hän minut tuntee, ajattelin

En tosin ole kolmekymppinen (ihan vielä) enkä humanistikaan, siideriä mieluummin juon olutta, ja oikeistolaisten lisäksi taidan sättiä kaikkia muitakin tarpeen tullen. Silti tunnistin tyypin. Tosielämässä vihreissä on tietenkin hirmu paljon erilaisia ihmisiä, joita yhdistää huoli ympäristöstä ja suvaitsevaiset arvot. Miten kolmikymppisestä ns. punavihreästä naisesta on sitten tullut toimittajalle se keskivertovihreä?

Yksi vastaus tähän varmasti on se, että esim. Anni Sinnemäki ja Rosa Meriläinen kiinnostavat mediaa, ja he ovat esillä. Toinen selitys lienee siinä, että nuorista niin suuri osa verrattuna koko väestöön kannattaa vihreitä. Ja sukupuoli merkitsee vihreiden äänestäjille keskimäärin enemmän kuin muille.

Toimittajaa ja muita vihreitä kapeasti katsovia voisi kuitenkin kehottaa tutustumaan esim. vihreiden varsinaissuomalaisiin eduskuntavaaliehdokkaisiin. Meidän joukostamme löytyy monenlaisia ihmisiä, kokemuksia, näkemyksiä ja ajatuksia. Kaikki hekin, jotka eivät ole kolmekymppisiä naisia, jotka parantavat maailmaan viimeistään kolmannen siiderin jälkeen, ovat ihan yhtä oikeita vihreitä. Ja heitä on kuitenkin suurin osa.

Vaalikampanjointi tuntuikin menevän vähän liian putkeen, kun kaikki puolueet lupailivat kilpaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Onneksi äänestäjien höynäytys päättyi viime viikon lopulla, kun Suomen hallitus päätti, että Suomi ei sitoudu EU:n tavoitteeseen vähentään 20 % päästöjä vuoteen 2020 mennessä. Niin sitä pitää . Ainakin on hyvä, että kaikki saivat nyt todisteen keskustan ja sdp:n halusta osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Pah. Tämä on juuri tällaista pelastakaa-te-maailma-sillä-välin-kun-me-pidämme-hauskaa -politiikkaa. Kuulkaas sedät ja tädit, ei tällä tavalla kanneta vastuuta meidänkin aikaansaamistamme tuhoista. Eikö teille ole opetettu, että leikin jäljet on korjattava? Suomen pitäisi olla etunenässä edistämässä kasvihuonepäästöjen leikkaamista ja uusien energiaa säästävien teknologioiden kehittämistä.

Vanhanen on ilmoittanut olevansa huolissaan suomalaisista työpaikoista päästövähennyksiin sitouduttaessa. Oras Tynkkynen kommentoi asiaa mainiosti toteamalla, että Vanhasen kannattaisi lukea puolueensa vaaliohjelma, jossa sanotaan: “Suomen on tuettava Euroopan unionin tavoitetta kasvihuonekaasujen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta.” Työpaikkoja on arvioitu syntyvän useita tuhansia tuulivoiman, bioenergian ja ympäristöteknologian ympärille.

Energiasta puhuttiin myös perjantaisessa kauppahallin avajaispaneelissa, johon osallistuin vihreiden edustajana. Turun sanomat raportoi asiasta näin. Perjantaina jaoimme lisäksi Turun vihreiden nuorten kanssa Kioton sopimuksen syntymäpäivän kunniaksi kävelykadulla ilmastoflaiereita ja toivottelimme ihmisille hyvää ilmastopäivää. Lauantaina olimme kävelykadulla Janinan kanssa jakamassa vihreää vaalimatskua. Aurinko paistoi ja ihmiset hymyilivät. Vaalityö on mukavaa!

Huomenna laskiaisen kunniaksi tapahtuu vaikka mitä. Turun yliopiston ylioppilaskunta järjestää Vartiovuorella perinteisen laskiaisriehan, jossa nuoret eduskuntavaaliehdokkaat ovat myös mukana. Tervetuloa Turun opiskelevien vihreiden kojulle nauttimaan kahvia tai teetä ja ehdokas numero 83:n piparkakkuja . Iltapäivällä on lumiukkojen mielenosoitus ilmastonmuutosta vastaan, mikä tulee tämän hallituksen päästökannanoton jälkeen erittäin suureen tarpeeseen. En taida kuitenkaan ehtiä mukaan, koska ympäristö- ja kaavoituslautakunta kokoontuu juuri samaan aikaan. Myös Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg vierailee huomenna Turussa. Hänet voi tavata kahvila Fontanassa kello 17.30 alkaen. Siellä pidetään puheita neljän vuodenajan puolesta. Itse aion yrittää paikalle lautakunnan kokouksen jälkeen.

Vaalien alla käydyssä ilmastonmuutoskeskustelussa on tullut usein esille kysymys siitä, pitääkö ihmisiä kannustaa tekemään arjen pieniä ekotekoja, vai pitääkö vaatia luopumaan nykyisestä elintasosta, joka kuluttaa keskimäärin 4 maapalloa.

Vaikka pienten ekotekojen merkitystä maailman pelastamisessa voi epäillä, on niillä kuitenkin arvonsa. Paras esimerkki tästä on televisioiden sammuttaminen kokonaan, ei jättäminen valmiustilaan, mikä säästää sähköä vuositasolla uskomattoman määrän, mutta ei ole kenenkään elämänlaadusta pois.

Ekotekojen ei tosiaan tarvitse olla epämukavia ja elämää hankaloittavia, vaan ne voivat myös lisätä elämänlaatua. Yksi tällainen on kuukautiskuppi, aivan mahtava keksintö! En ole sitä tainnut vielä täällä hehkuttaa, joten tehtäköön se nyt. Kysehän on siis luonnonkumista tai silikonista valmistetusta kuukautisvuodon keräävästä kupista, jota tyhjennetään ja pestään vähintään 12 tunnin välein. Kertakäyttösuojista muodostuvat jätevuoret poistuvat, mutta samalla, tsadaa, elämästä kuukautisten aikana tulee monin verroin parempaa. Suurin ongelma on muistaa tyhjentää kuppi, sillä kuukautiset unohtuvat täysin kupin kanssa. Se ei tunnu, näy eikä haise.

Olen ihmetellyt pitkään, miksi tätä tuotetta ei markkinoida kaikille naisille. Tietenkin se vie kertakäyttösuojavalmistajien markkinat, koska yksi kuppi kestää monta vuotta. Mutta silti - näin mahtava keksintö ja silti ihmiset eivät joko ole kuulleet siitä tai pitävät sitä jotenkin outona. On kupin käyttäjiäkin tosin runsaasti. Kokonainen yhteisö ja paljon mainiota tietoa kupista löytyy täältä.

***

Huomenna avataan vihreiden vaaliosasto Turun kauppahallissa. Olen panelistina Kauppahallin vaaliosastojen avajaispaneelissa kello 12, ja päivystän kauppahallin kojullamme kello 14 asti. Lauantaina taas pyörin kauppahallin, torin ja kävelykadun välillä. Tule nykäisemään hihasta, jos mielessäsi on kysymyksiä tai kommentteja!

Turkulaiset opiskelijajärjestöt luovuttivat tänään kunnallispoliittisen ohjelmansa kaupungin päättäjille. Olin mukana vastaanottamassa ohjelmaa kaupungintalolla, jossa herkesikin varsin kiinnostava keskustelu opiskelijoiden asemasta kaupungissa. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kehotti opiskelijoita valtaamaan päätöksentekoelimiä, sillä hän ainakin vannoi pitävänsä kaikin keinoin kiinni omasta paikastaan. Hän viittasi varmasti myös muihin ikäluokkansa edustajiin. Eläkeläisten valta kaikessa päätöksenteossa kasvaa, ja silloin tarvitaan entistä enemmän metelinpitoa vaikkapa opiskelijaterveydenhuollosta, kesätöistä ja pyöräteistä.

Opiskelijoista puhutaan kaupungissa usein joko hyvien veronmaksajien vastakohtana tai tulevaisuuden hyvinä veronmaksajina. Turku voisi ottaa enemmän irti opiskelijakaupungiudestaan ja kiinnittää huomiota opiskelijoihin ihan opiskelijoina. Tässä mielessä esitelty kunnallispoliittinen ohjelma on oikein hyvä avaus. Opiskelijakulttuuri voisi esimerkiksi olla yhtenä vahvana osana kulttuuripääkaupunkihankkeessa, ja bussilinjat voisivat paremmin palvella opiskelijoiden suurkäyttäjäryhmää.

Toisaalta opiskelijat on hyvä nähdä myös niinä tulevaisuuden veronmaksajina. Kaupunki tarjoaakin hyviä harjoittelupaikkoja ja opinnäytetyömahdollisuuksia, mutta näistä pitäisi tiedottaa huomattavasti nykyistä paremmin. Yhdessä pitäisi myös pohtia sitä, miten Turkuun saataisiin lisää työpaikkoja, jotta valmistumisen jälkeen ei tarvitsisi muuttaa muualle.

Erityisen ilahduttavaa opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittisessa ohjelmassa on se, että siellä ei vain vaadita kaikenlaista hyvää ja kaunista meille opiskelijoille, vaan esim. ympäristö-osiossa otetaan kantaa koko kaupungin kehittämiseen. Opiskelijat haluavat lisää pyöräteitä, vähemmän yksityisautoilua, viihtyisän keskustan, kestävän kaupunkirakenteen ja enemmän kierrätystä. Odotan innokkaasti sitä aikaa, kun meidän ikäluokkamme on vallankahvassa. Toivottavasti keski-ikäistyminen ja -luokkaistuminen ei pese näitä mielipiteitä pois, vaan silloin kehitämme kaupunkiamme juuri tuohon suuntaan, puoluekannasta riippumatta.

Eilen iltauutisissa oli juttu erilaisista vaalikoneista, joiden avula äänestäjän elämä helpottuu. Juttu päätti mainiosti viikonlopun, jonka aikana ahkeroin jäljellä olevien vaalikoneiden ja kyselyjen kanssa. Miten voi olla mahdollista, että joka päivä sähköpostiin tipahtaa joku uusi kysely? Mitä mieltä olen metsästyksestä, terveydenedistämisestä, Karjalan palauttamisesta, monikkoperheiden tuista, Itämeren tilasta, kehitysavun nostosta, Natoon liittymisestä, raittiusaattesta ja nuorten osallistumisesta. Kaikkiin en ole valitettavasti ehtinyt vastata, ja osaan olen vastannut hyvin lyhyesti.

Näihin olen vastannut:

Ylen vaalikone, Elinan vastaukset

MTV3:n vaalikone, Elinan vastaukset

Turun sanomien vaalikone, Elinan vastaukset

Helsingin sanomien vaalikone

Talouselämän vaalikone, Elinan vastaukset

Nuorten vaalikone, Elinan vastaukset

Hbl:n, ÅU:n, JT:n & VB:n yhteinen vaalikone

Vihreiden oma vaalikone, Elinan vastaukset

Kansalaisjärjestöjen vaalikone, Elinan vastaukset

Irc-gallerian vaalikone

Sairaanhoitajaliiton vaalikone

Adoptio- ja monikkoperheiden vaalikysely

John Nurmisen säätiön kysely Itämerestä, Elinan vastaukset

Animalian vaalikysely

Vaalikysely uskonnonvapaudesta, Elinan vastaukset

Turkulaisten opiskelijajärjestöjen vaalikysely

Ehkä unohdin jonkun. Voi olla, että näitä vielä tulee lisääkin, mutta tässä nyt nämä tähän mennessä täytetyt.

Olin viikonloppuna vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa, jossa hyväksyttiin vihreiden perustulomalli. Sitä oli viilattu jonkun verran viime kerrasta, mutta koska malli on edelleen pääasiassa sama, en käy sitä enää läpi, vaan viittaan joulukuiseen innostukseeni asiasta.

Puoluevaltuuskunnassa käsiteltiin myös toista tärkeää aihetta, maahanmuuttopolitiikkaa, josta Anni Sinnemäki piti loistavan puheenvuoron. Keskustelu oli muutenkin varsin tärkeää, sillä maahanmuutosta puhutaan nyt jatkuvasti julkisuudessa, mutta lähes pelkästään työvoimaperusteisena. Monessa vaalikoneessa on kysytty, pitäisikö maahanmuuttoa lisätä vastauksena työvoimapulaan. Vaikka olen vastannut olevani jossain määrin samaa mieltä, minua ärsyttää kysymyksenasettelu, jossa maahanmuuttoa käsitellään yksinomaan hyödyllisenä kauppatavarana ja viitataan siihen, että maahanmuuttajat tulevat tekemään ne työt, joita suomalaiset eivät suostu tekemään. Suomalaiset työmarkkinat ovat nimittäin pahasti ajautumassa kahtiajakoon, jossa maahanmuuttajat edustavat töitä, joihin joudutaan, ei töitä, joihin kouluttaudutaan.

Maahanmuutossa ei ole kyse pelkästään työnteosta. Inhimillisten syiden pitäisi aina olla ykkössijalla maahanmuuttopolitiikassa. Jos ihmisen ei ole turvallista elää kotimaassaan, on hänellä oltava oikeus yksilölliseen turvapaikkahakemuskäsittelyyn. On tilanteita, joissa maahanmuuttaja on löytänyt pitkän turvapaikanhakuprosessin aikana Suomesta työpaikan, ihmissuhteita, syitä elää. Kuitenkin mahdollisen kielteisen turvapaikkapäätöksen myötä tällainen henkilö poistetaan maasta. Tässä ei ole mitään inhimillistä.

Eurooppaan tulee vuosittain tuhansia laittomia siirtolaisia, jotka vaarantavat henkensä ylittäessään Välimerta. Paperittomuudessa on lukuisia ongelmia, jotka tekevät siirtolaisten elämästä turvattoman. Yksi ongelma on se, että siirtolaiset eivät paperittomina pysty enää palaamaan kotimaahansa, vaikka haluaisivatkin. Tarvitsemme ehdottomasti lisää laillisia keinoja tulla työskentelemään EU:n alueelle, mutta myös laittomien maahanmuuttajien oikeuksia turvalliseen elämään on lisättävä.

Suomessa tarvitaan lisää keskustelua maahanmuutosta, jotta muissa maissa tehtyjä virheitä ei tarvitsisi toistaa. Tarvitsemme parempaa kotouttamispolitiikkaa, lisää kielikoulutusta, joustavampia työlupakäytäntöjä ja muutosta työelämän asenteisiin. Saman koulutuksen saaneiden ihmisten pitäisi olla työtä hakiessa samalla viivalla, oli nimi sitten Matti, Matthew tai Mahmut.

TV 1:ssä pyörii tällä hetkellä Kotikatsomosarja nimeltä Poikkeustila, joka käsittelee suomalaisen pakolaispolitiikan arkea ja epäkohtia. Sarjassa työministeriö ja sisäministeriö tappelevat vastaanottokeskuksen hallinnoinnista. Työministeriö edustaa inhimillisempää linjaa, kun taas sisäministeriö haluaa toimintaan tiukemmat kriteerit. Sarja edustaakin oivasti sosiaalidemokraattien sisäistä ristiriitaa: samalla kun työministeri Filatov puhuu inhimillisestä maahanmuuttopolitiikasta, johtaa politiikkaa kuitenkin turvallisuusuhkia korostava sisäministeri Kari Rajamäki, jonka aikana on tehty useita epäinhimillisiä ja perusteettomia turvapaikkapäätöksiä.

Vihreät nuoret ja opiskelijat myyvät muuten hienoa “Migrants welcome - Bring your families” -paitaa.

Osallistuin tänään ensimmäiseen koulupaneeliini Halikon lukiossa, ja kokemus oli erittäin positiivinen. Auditorio oli täynnä lukiolaisia, jotka kiinnostuneina kuuntelivat vastauksiamme ja kysyivät innokkaasti lisää. Kaikkia kysymyksiä ei edes ehditty kysymään.

Ja minkälaisia kysymyksiä! Nuoret olivat kiinnostuneita verotuksen progressiivisuudesta, alkoholiverosta, Natosta, USA:n ulkopolitiikasta, globaalista köyhyydestä, ilmastonmuutoksesta, opintotuesta ja menoleikkauskohteista. Wau, sanon minä. Miten fiksuja ihmisiä Suomen lukioissa kasvaakaan. Ja kysymyksiä ei ollut sovittu etukäteen, vaan ne nousivat yleisöstä spontaanisti. Paikka paikoin kysymykset tuntuivat eilisen Ylen tv-paneelin kysymyksiä paljon fiksummilta.

Olen ihan varma, että nuoret löytävät vaaliuurnille, jos tällaista menoa on kaikkialla. Siitä ei ainakaan kiikasta, etteikö nuoria kiinnostaisi. Nuoria kiinnostavat myös sellaiset asiat, jotka eivät suoraan koske heidän elämäänsä, kuten terveyspalvelut ja ilmastonmuutos. Samaa vaikutelmaa ei aina saa vanhemmista ikäluokista, joiden harvemmin kuulee puhuvan esimerkiksi opintotuen korottamisesta tai vanhemmuuden kustannusten jakamisesta.

Eilinen tilaisuutemme Janinan kanssa oli oikein ajatuksia herättävä. Puhuimme köyhyydestä, lapsiperheistä, lasten hankinnan stressaavuudesta elämän epävarmimpina vuosina ja eriarvoistumisen lisääntymisestä. Kukaan paikalla olijoista ei käsittänyt kolmen suuren puolueen yhdessä palvomaa veronalennuslinjaa.

Yhdeksi keskustelunaiheeksi nousi apurahatutkijoiden ja muidenkin väitöskirjan tekijöiden onneton asema sosiaaliturvajärjestelmässämme. Suomessa hehkutetaan joka välissä sitä, miten hyvinvointi perustuu koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin. Silti yliopistot on ajettu koko ajan ahtaammalle, ja erityisesti tohtoritehtaissa opiskelevat nuoret tutkijat kärsivät suuresta epäoikeudenmukaisuudesta työmarkkinoilla.

Epäkohta numero 1: Apurahasta ei kerry sosiaaliturvaa. Vaikka olisi tehnyt vuosikausia töitä suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseksi, on täysin vailla ansiosidonnaisia tukia tämän jälkeen.

Epäkohta numero 2: Apurahasta ei kerry eläkettä. Yhä suurempi osa ikäluokasta on korkeakoulutettuja. Tämä johtaa korkeampaan valmistumisikään. Kun jatkaa tutkimuksen parissa apurahalla, saattaa olla hyvinkin iäkäs ennen ensimmäisiä palkkatulojaan. Jotkut tutkivat koko ikänsä apurahan turvin. Siinähän sitten voi nautiskella työnsä hedelmistä eläkkeellä, kun työstä ei ole kertynyt pennin pyörylää (paitsi jos on säästänyt yksityisesti).

Epäkohta numero 3: Tutkijalla ei ole työttömyysturvaa. Jos apuraha tai projektin rahoitus loppuu, eikä muita töitä ole löytynyt, menee tutkija luonnollisesti ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Tätä ei hänelle kuitenkaan suoda, jos tutkimus ei ole vielä valmistunut. Tutkijan ei siis anneta olla työtön, vaan hänet pakotetaan tekemään keskeneräistä tutkimusta ilman mitään rahaa! Tämä on törkeää akateemisen pätkätyöläisköyhälistön päähänpotkimista ja surullista kuultavaa maassa, joka kehuu koulutuksella ja osaamisella.

Epäkohta numero 4: Tohtoreita ei haluta töihin, koska heille pitää maksaa liikaa palkkaa. Tiedän monta tohtoria tai tulevaa sellaista, jotka ottaisivat vastaan hakemansa työn ihan sillä maisterin palkallakin. Jotain on mennyt pieleen, jos tohtorintutkinto pitää salata työnhaussa.

Epäkohta numero 5: Väitöskirjan tekijöiden ei suvaita saada lapsia. Tutkijakoulusta putoaa pois, projektiin otetaan toinen, rahoitus loppuu. Näitä tarinoita on kuultu lukuisia.

Epäkohta numero 6: Elämä on pirun epävarmaa. Tutkimusintoa olisi, mutta rahaa saa kerrallaan korkeintaan vuodeksi. Tai sitten intoa ei ole, mutta väitöskirjan tekeminen on ainoa keino saada rahaa. Korkeintaan vuodeksi. Mielenterveysongelmat eivät suinkaan vähene opiskeluajoista.

Johtopäätöksenä täytyy kysyä, miksi kukaan ikimaailmassa ryhtyy jatko-opiskelijaksi?

Haluan vastata omasta puolestani, että tutkiminen on säkenöivän innostavaa, älyllisesti stimuloivaa ja yhteiskunnan kehittämisen kannalta välttämätöntä.

On kuitenkin ihan käsittämätöntä, että tutkija putoaa jokaiseen väliin ja loukkuun. Muut ajavat palkkaetujaan, mutta tutkijaa ei lasketa edes työntekijäksi.