Huomenna keskiviikkona 31.1. kello 18.30 alkaen keskustelemme kansanedustaja Janina Anderssonin kanssa köyhyydestä, lapsiperheiden eriarvoistumisesta ja toimeentulon epävarmuudesta nuorten toimitalo Vimmassa osoitteessa Aurakatu 16, 2. krs. teatteri. Jos arjen turvaverkon herkkyys ja suomalainen eriarvoistuminen askarruttavat, niin tervetuloa mukaan keskustelemaan! Aihe on mielestäni tuikitärkeä aikana, jolloin valtio rikastuu, mutta vaurastuminen ei jakaudu kaikille. Erityisesti lapsiperheet, opiskelijat ja pitkäaikaistyöttömät ovat köyhtyneet suhteessa muuhun väestöön.

***

Arjen turvallisuuteen liittyy toimeentulon lisäksi turva elinympäristöstä. Ei ole siis ihme, että eilen julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisten huoli ilmastonmuutoksesta on korkea, ja tuo huoli yhdistää suomalaisia sukupuolesta ja iästä riippumatta. Tämä huoli tulisi päättäjienkin ymmärtää. Suomalaiset ilmaisevat samassa tutkimuksessa olevansa myös valmiita ehkäisemään ilmastonmuutoksen epätoivottuja vaikutuksia. Ovatko päättäjät?

Johtavat poliitikot ovat innostuneet puhumaan ilmastonmuutoksen yhteydessä ydinvoimasta. Eilinen uutinen Ruotsin Forsmarkin ydinvoimalan ongelmista ei ole omiaan lisäämään turvallisuudentunnetta. Ruotsissa Forsmarkin paljastukset jatkuvista vaaratilanteista ja turvallisuusmääräysten laiminlyönneistä ovat aiheuttaneet kauhistusta. Mutta tällaiset tunteelliset haihattelut halutaan suomalaisesta ydinvoimakeskustelusta vaientaa. Kyllähän me osaamme!

PS. Aamuteeni oli suhahtaa väärään kurkkuun, kun luin Turun sanomista otsikon: “vihreät valtuutetut Kauppatorin kaavan kannalla”. Siis sen samanko, jota juuri pontevasti lautakunnassa vastustimme? Itse jutusta selvisi asian oikea laita, eli että mekin haluamme keskustan osayleiskaavan ennen yksittäisiä asemakaavoja, kuten Turun seudun arkkitehdit esittävät. Kieltämättä jännittävää logiikkaa TS:n toimitukselta…

Maailma ei sittenkään ole aina ihan toivoton paikka; toisinaan sitä huomaa, että moni ihminen ja taho pyrkii koko ajan tekemään hyviä asioita.

Päivän kuuma keskustelunaihe lienee Jorma Ollilan avautuminen eilisessä HS:ssa. Hän puhuu ilmastonmuutoksesta kaikessa sen vakavuudessaan ja näkee energiansäästön keskeiseksi työkaluksi ilmastonmuutoksen torjunnassa. Ydinvoiman hän ei usko ratkaisevan ongelmaa. Mahtava avautuminen, joka on nyt kaikkien huulilla. Ville-Veikko Mastomäelle Ollilan ulostulo on vastaus päiväuniin, Monika Antikainen on valmis antamaan anteeksi Shellin vanhat synnit, Katri Sarlund toivoo, että ydinvoimapapattajat lukevat jutun ajatuksella, ja Ville Niinistö kehottaa uskomaan edes Jorma Ollilaa, jos ei halua kuunnella vihreitä.

Toinen ihastuttava avautuminen saatiin viime viikolla Turun seudun arkkitehdit ry:ltä, joka lähetti vetoomuksen Turun kaupungingallitukselle. Yhdistys toivoo, että kauppatorin asemakaavan valmistelu keskeytettäisiin siksi, kunnes kaupungissa on hyväksytty keskustan osayleiskaava. Arkkitehdit ovat tehneet myös toriparkille vaihtoehtoisen mallin keskustan kehittämiseksi. Siinä keskustan elävöittämiseen kuuluu kävelykeskustan laajentaminen, pyöräilyreittien lisääminen sekä Louhen laajentaminen. On hienoa, että näinkin arvovaltainen taho on tehnyt tällaisen avauksen, kun turkulaiset päättäjät eivät nää toriparkkia pidemmälle. Erityisen huolestuttavaa toriparkin suunnittelun jatkaminen on tilanteessa, jossa toriparkkiyhtiö empii tekemisiään. Ympäristö- ja kaavoituslautakunnalle lähettämässään kirjeessä yhtiö mm. toteaa, että “yhtiö katsoo olevansa ainakin potentiaalinen hankkeen toteuttaja” ja että “asemakaavassa tulisi sallia katualueelle sijoitettaville ajorampeille vaihtoehtoisesti niiden sijoittaminen torialueelle” ja “Kauppiaskatua ei joukko- tai muun liikenteen sujuvuuden takia tule kaavaluonnoksessa nyt olevin tavoin osoittaa kävelykaduksi.” Näin siis yhtiö haluaa sanella, minkälainen Turun keskustan tulisi olla ja osoittaa, että Turun kaupungin on syytä olla varuillaan hankkeen toteuttamisen kanssa. Mitä jos hanke yhtäkkiä muuttuukin liian kalliiksi ja yhtiö jättää sen kesken? Tai vaatii lisäpaikkoja, lisäramppeja tai lisää jotain muuta. Siinä sitä sitten taas on kaupungilla ihmeteltävää…

Mukavia avauksia tuli myös ihmisiltä viikonloppuna niin kävelykadulla kuin sähköpostitsekin. Tulkaa ihmeessä juttelemaan ja lähettäkää sähköpostia, jos mielessä on kysymyksiä ja kommentteja! On niin mukava huomata, että ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa se, millaiseksi tätä maata ja maailmaa ollaan tekemässä. Olette ihania.

Viikonlopusta on tulossa varsin vaalipitoinen. Lauantaiaamulla olen esittelemässä Turun vihreitä nuoria ja nuoria eduskuntavaaliehdokkaitamme Lyseon lukion ressupäivässä. Sieltä siirryn puolen päivän aikaan kävelykadulle, jossa jalkautamme vihreiden valtakunnallista kampanjaa. Toivottavasti pääsen käymään mukavia keskusteluja ihmisten kanssa. Tämä on ensimmäinen jalkautumiseni näissä vaaleissa, joten vähän  jännittää

Loppuviikonloppu on varattu vaalikoneille, jotka ovat jääneet odottamaan täyttämistään. Jäljellä on ainakin Yle, HS, TS, ja en svenskspråkig valmaskin. Lisäksi täytettävinä ovat kyselyt metsästyksestä, Itämerestä ja terveydenedistämisestä. Tiedossa on myös ensi viikon tilaisuuksiin valmistautumista ja esityslistojen lukua.

Sunnuntaina vaalitohina sentään katkeaa hetkeksi, kun juhlimme kummitytön syntymäpäiviä, vaikkakin kuukauden myöhässä…

Ihanaa, täällä on lunta! Aamulla kaduilla oli ihan omituinen tunnelma, jotenkin rauhallista ja hiljaista. Minne tahansa katsookin on niin kaunista. Vuorokauden aikana tänne lounaiseen kolkkaankin on satanut uskomattomat kinokset.

Vihreiden vaalikampanja avattiin eilen Helsingissä. Tilaisuudessa esiteltiin vihreä ukkeli Voitto, jonka nimen uskotaan olevan vahva enne. Myös vaalislogan julistettiin: Jottei totuus unohtuisi. Pidän siitä sen kaikesta kohtalokkuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Erityisen hyvin se sopii mielestäni juuri tähän päivään. Vaikka lunta on nyt satanut senttikaupalla, taikatalvi tuli, ja kaikki on mallillaan, ei pidä tuudittautua siihen, että ilmastonmuutospuhe olikin pelkkää puppua. Ilmastonmuutos ei näy silmiemme edessä, vaikka alkutalven ankeus kyllä heijasteli sitä, mitä on odotettavissa.

Kampanjan avaaminen jatkuu lauantaina ympäri Suomen. Tervetuloa tapaamaan varsinaissuomalaisa ehdokkaita Turun kävelykadulle kello 12-14!

Vihreiden kampanjaan kuuluu myös vihreystesti: kuinka vihreä sinä olet? Käy kokeilemassa www.vihrea.net

Turun toriparkkiluonnos meni sitten eilen läpi lautakunnassa. Sormien välistä katsottiin niin kustannusarvion puute, toriparkkiyhtiön kirjelmä, jossa he toteavat pelkäävänsä, että eivät yksin pysty hanketta toteuttamaan, ympäristövaikutusten arvioinnin puute, kaupungin vastuu ja monet muut kysymykset. Meidän ryhmämme teki yhdessä vasemmistoliiton kanssa palautusesityksen, jossa vaadittiin uutta kauppatorin kaavaa ilman maanalaista pysäköintilaitosta. Ei mennyt läpi - kokoomus, demarit ja keskusta äänestivät luonnoksen eteenpäin. Jätimme kuitenkin eriävän mielipiteen. Tässä jättämämme perusteet:

- Torin kunnostaminen ja ylläpitäminen arvonsa mukaisena elävän kaupungin kohtauspaikkana ei edellytä lisää henkilöautoliikennettä ydinkeskustassa kasvattavia toimia, vaan joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytysten parantamista, mihin sisältyy myös jo olemassa olevien pysäköintilaitosten tehokkaampaan käyttöön ohjaaminen ja kannustaminen.

- Rakennushankkeesta koituvia vaikutuksia, kustannuksia ja vastuita ei ole selvitetty riittävästi.

- Asemakaavanmuutosluonnoksesta voi aiheutua kaupungille korvausvastuita tai taloudellisia rasitteita mm. paalutusten kunnostuksesta ja suojaamisesta, torikaupan ja muun keskustan kaupan tappioista sekä joukkoliikenteen lisääntyneistä kustannuksista ja alentuneista tuloista.

- Asemakaavanmuutosluonnoksen mukaiset useat ajorampit sekä kaksitasoisuus koko torin alueella aiheuttavat liitteenä olevien selvitysten mukaan liikenne- ja perustamisongelmia.

Asiamme sai pontta kokouksessa esitellystä EU:n kestävän liikenteen projektissa toteutetusta vertaisarvioinnista. Joukko arvioitsijoita muista projektikaupungeista kävi viime syksynä Turussa tarkastelemassa täkäläistä liikennettä ja teki havainnoistaan koosteen ja suositukset toimenpiteiksi. Suosituksissa nostetaan kerta toisensa jälkeen esiin se, että Turussa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota joukko- ja kevyen liikenteen toimivuuteen. Siinä myös sanotaan, että keskustaa pitää kehittää, mutta että se ei voi kilpailla automarkettien kanssa. Keskustan kevyen liikenteen väylistä esitetään kritiikkiä.

Toriparkkikeskusteluissa olemme lukuisia kertoja nostaneet esille sen, että keskustan vetovoima ei parane lisääntyvistä automääristä, saasteista ja ruuhkista. Toriparkin puolustajat sanovat, että saasteet vähenevät, kun autot ovat maan alla. Pienenä huomautuksena haluaisin sanoa, että autot kuitenkin ajavat sinne parkkiin katuja pitkin, ja ne rampit tosiaan ovat keskustassa, joten se siitä. Kaiken lisäksi kaavaluonnokseen haluttiin vielä torin laidalle maanpäällisiä parkkipaikkoja kävelykadun tilalle. Eikö toriparkin tarkoitus ollut juuri siirtää autot maan alle?

Kevyestä liikenteestä keskusteltaessa yksityisautoilun suojelijat ja varjelijat esittävät tämänkaltaisia väitteitä: - Kukaan ei jaksa kantaa kauppakassejaan kotiin ilman autoa. - Lapset eivät nykyään jaksa pyöräillä menoihinsa. - Autoilijan täytyy saada toriostoksensa suoraan autoonsa. - Pyörätietä ei kannata rakentaa, jos sillä ajaa vain pari hassua tyyppiä. - Suomessa voi ajaa pyörällä kahdeksan kuukautta vuodessa, kukaan ei suostu siihen talvella. - On asenteellista viitata kestävällä liikenteellä vain kevyeen ja joukkoliikenteeseen.

Vastakkainasettelujen aika ei tosiaan ole ohi. Liikennekeskustelussa mennään aina samaan autoilijat vs. pyöräilijät -teemaan. Haluan opponoida teitä, jotka kuvittelette, että kevyt ja joukkoliikenne on köyhien ja hullujen touhua:

- Moni kantaa kauppakassinsa kotiin ilman autoa. Lähikauppojen merkitystä ei pitäisi väheksyä. Lisäksi minua loukkaa se, että minun ja kaltaisteni ostostentekijöiden rahaa ei pidetä minään, vaan aina sitä parkkiin kurvaavaa autoilijaa pidetään parempana asiakkaana. Huom: me autottomatkin syömme, usein jopa hyvin (kun ei ole autoa, säästyy rahaa aika paljon kaikkeen muuhun). Tässä kohtaa moni sanoo, että kaikki eivät voi asua keskustassa kauppojen vieressä. Se on totta, mutta en puhukaan pelkästään itsestäni. Myös 60-vuotias äitini on vuosikymmenet raahannut ruokaa kotiin kaupungin laidalle pyöränkorissaan. Olen kyllä ylpeä siitä, kun vertaan hänenlaisiaan ihmisiin, jotka eivät koskaan nosta takapuoltaan autonpenkistä. - Lapset pyöräilevät ja kävelevät, jos siihen on mahdollisuus, eli tiet, joita pitkin voi kulkea ja vanhemmat, jotka eivät Amerikan malliin kuljeta heitä joka paikkaan. - Turussa on paljon pyöräilijöitä, sellaisiakin, jotka kulkevat fillarillaan ympäri vuoden. Kevyeen liikenteeseen panostamalla halutaan nimenomaan parantaa pyöräilyolosuhteita, jotta yhä useampi löytäisi tämän kulkumuodon.

No, en itsekään pura nyt sitä vastakkainasettelua, koska haluan sanoa, että asenteellinen voi olla monella tavalla. Kestävä liikenne tarkoittaa sitä, että ei rakenneta kaupunkia autojen varaan. Se ei ole asenteellisuutta, vaan perustuu faktoihin siitä, että autot tuottavat kasvihuonekaasuja ja vievät kaupunkitilaa toisin kuin joukko- ja kevytliikenne. On myös autoilijan etu ajaa tällaista kaupunkia, koska silloin niille, jotka todella autoa tarvitsevat, jää enemmän tilaa huristella.

Ai niin, päätettiin me yksi oikein hyväkin asia: keskustan pysäköintimaksuja korotetaan. Tarkoituksena on johdattaa autoilijoita pysäköintilaitoksiin katuparkeista. Mutta samalla tietenkin voi kokeilla vaikkapa bussimatkaa

Eilisen kaupunginvaltuuston teemana oli tuntikausia ruoditun palvelustrategian lisäksi sukupuolten välinen tasa-arvo. Viime viikolla keskusteltiin nimittäin innokkaasti eilen valitun kaupunginhallituksen sukupuolijakaumasta. Hallituksestahan meinasi tulla tasa-arvolain vastainen, kun sinne haluttiin nimetä seitsemän miestä ja neljä naista. No, sopu saatiin aikaan, mutta hieman ihmetellen seurasin kuitenkin suurten puolueiden haluttomuutta keskustella ongelmasta. Sekä kokoomuksella että demareilla on hallituksessa kaksi miestä ja yksi nainen, joten ne jättivät sukupuolikysymyksen ratkaisun kokonaan pienemmille ryhmille.

Hallitus saatiin lainmukaisesti kasaan, mutta mikään laki ei säätele valtuuston puheenjohtajiston sukupuolijakaumaa. Niinpä Turussa ei KOSKAAN ole ollut yhtään naista kaupunginvaltuuston puheenjohtajistossa. Siis koskaan. Nyt tehtäviin valittiin Jukka Mikkola (sdp), Tuomas Kyttä (kok), Sauli Saarinen (vas) ja Sakari Hihnala (kesk). Turun jokaisen valtuustoryhmän puheenjohtaja on myös mies. Tämä on hämmentävää. Eilisessä kokouksessa Olavi Mäenpää esitti puheenjohtajistoon paria naistakin, mutta ei se niin mene, että sattumalta kaivetaan jostain naisia tärkeisiin tehtäviin. On ennen kaikkea puolueiden ja valtuustoryhmien tehtävä jakaa tärkeitä paikkoja myös naisille. Liian usein naispaikat ovat jämäpaikkoja.

Kokouksen jälkeen pieni joukko jäi juttelemaan tasa-arvoverkostosta, joka Turun valtuustoon olisi hyvä saada. Pirjo Rinne ja Tytti Seppänen olivat kutsuneet koolle asiasta kiinnostuneita valtuutettuja. Kokous venyi pitkäksi, mikä saattoi kutistaa paikalle jääneiden määrää, mutta silti ihmettelin joukkomme pienuutta: eikö tasa-arvon pitäisi kiinnostaa kaikkia? Esimerkiksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell ei emansipoitunut paikalle, vaan ehdotti lähtiessään tasa-arvoverkoston järjestävän naisten saunailtoja, joihin hänkin voisi osallistua Juuri näin me rakennamme sitä tasa-arvoa…

Tein valtuustoaloiteen niin ikään sukupuolittuneesta aiheesta: naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toimintaohjelman saamisesta Turkuun. Amnesty ajaa Joku raja! -kampanjallaan tällaista toimintaohjelmaa kaikkiin kuntiin, ja toivon valtuustoaloitteeni olevan yksi lisä tässä työssä. Näin kuuluu aloitteeni:

Turun kaupunginvaltuusto
22.1.2007

Valtuustoaloite naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toimintaohjelman saamiseksi Turkuun

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa merkittävä ongelma. Vuosittain Suomessa lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuu noin 90 000 naista, joista 20–30 kuolee. Suuri osa lähisuhdeväkivallasta jää ilmoittamatta, tutkimatta ja siihen syyllistyneet rankaisematta. Arviolta jopa yli puolet perheväkivaltatapauksista jää rikosilmoituksissa asianmukaisesti luokittelematta.

Kunnilla on vastuu ja mahdollisuus toimia tehokkaasti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Väkivaltaa ehkäistään ja uhreja autetaan käytännössä erilaisilla palveluilla, joiden järjestäminen on kuntien vastuulla. Amnesty Internationalin Suomen osaston toteuttamasta kuntakyselystä käy ilmi, että vain kuudella kyselyyn vastanneista kunnista on poliittisesti hyväksytty naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen ohjelma. Joissakin kunnissa lähisuhdeväkivaltaa ehkäiseviä toimia on sisällytetty turvallisuus- rikoksentorjunta- tai hyvinvointiohjelmiin tai paikallisiin turvallisuussuunnitelmiin. Sisällytettynä muihin ohjelmiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiset toimet ovat kuitenkin vaarassa jäädä toissijaisiksi. Amnesty suosittaa, että kuntien on laadittava oma, erillinen toimintaohjelmansa, jossa esitetään yhteinen näkemys väkivaltaongelmasta ja yhteinen tahto asian hoitamiseksi. Lopullisen muodon saatuaan ohjelma on hyväksytettävä kunnanvaltuustossa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut vaadimme, että Turun kaupungissa tehdään naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimintaohjelma, joka suunnitellaan poikkihallinnollisena yhteistyönä ja hyväksytään kaupunginvaltuustossa.

Elina Rantanen ym.

Hesarin teettämät gallupit herättävät minussa näköjään kirjoitushaluja. Tänään ko. lehdessä kerrottiin, että vaaleissa suomalaisia kiinnostavat eniten sairaiden ja vanhusten hoito, energian saatavuus ja hinta, väestön ikääntyminen ja työttömyys. Ei yllätä, näistä asioista kannattaakin olla kiinnostunut. Seuraaville sijoille olivat kivunneet köyhien asema ja pätkätyöt, mikä on oikein lohdullista, sillä näihin puuttumalla vaikutetaan myös listan kärkipään ongelmiin. Yllättävää sen sijaan mielestäni on, että ilmastonmuutos on vasta sijalla 17, ja vasta listan loppupäässä sijoilla 34-40 kaikki ulkopoliittiset kysymykset globalisaatiosta Nato-jäsenyyteen ja USA-suhteista kehitysavun tasoon. Tällainen rankkaus näyttää siltä, että lähinnä omaan elämään suoraan vaikuttavat asiat kiinnostavat ihmisiä.

Oman elämän keskeisyys äänestyspäätöksiä tehdessä on erittäin ymmärrettävää, mutta minun tekisi kuitenkin mieli kysyä, miten sairaudenhoidon taso voidaan pitää yllä, kun ilmastonmuutokseen sopeutuminen vie yhä suuremman osan taloudellisesta toimintakyvystä. Onhan laskettu, että mitä kauemmin ilmastonmuutokseen reagoimiseen menee, sitä kalliimmaksi se tulee. Siksi on yllättävää, että suomalaiset eivät haluaisi ratkaista ilmastonmuutosta ensi tilassa. Entäs sitten ulkopolitiikka? Suomihan ei ole yksin tässä maailmassa, joten kysymykset vanhustenhoidosta ja työttömyydestä kiinnittyvät väistämättä kysymyksiin globalisaatiosta ja kansainvälisistä suhteista. Maailmanlaajuinen köyhyys koskee myös Suomea; emme voi sulkea silmiämme maailman ongelmilta, jos kuitenkin haluamme hyötyä muista.

No sentään 75 % kyselyyn vastanneista piti ilmastonmuutosta tärkeänä. Mutta että vain 36 %:lle kehitysavun taso merkitsee jotain? Uskon kuitenkin, että ihmisiä oikeasti kiinnostaa myös muut asiat kuin ne, jotka suoraan koskettavat omaa elämää. Muutenhan ihmisistä välittyisi suorastaan kylmäkiskoinen suhtautuminen maailmaan. Ja sitä en totta tosiaan aio uskoa. Ehkä kyse onkin enemmän siitä, että jokainen on kuullut tarinoita huonosti hoidetuista vanhuksista ja sairaanhoidon jonoissa kitkuttelevista lähimmäisistä. Kaikki sen sijaan eivät tunne nälän keskellä elävää etiopialaista tai Bangladeshin rannikolla asuvaa perhettä, joka joutuu jatkuvasti pelkäämään tulvia ja lopulta lähtemään kodistaan. Ehkä ihmiset eivät ole kiinnostuneita pelkästään itsestään, vaan myös kohtaloista, jotka tuntevat.

Helsingin sanomat teetti tutkimuksen, jossa kansalaisilta kysyttiin pääministerisuosikkia. Vihreiden kannattajien keskuudessa löytyi puolueista eniten tukea sosiaalidemokraateille (29 % vastaajista), mutta Eero Heinäluoman voitti kuitenkin Matti Vanhanen. Tutkimuksen hupsusta asetelmasta huolimatta tämä kertoo mielestäni jotain vihreiden suhtautumisesta demareihin. Periaatteessa suurista puolueista juuri sdp on monelle vihreälle mieluisin kaveri, mutta monet puolueen tyypeistä eivät kuitenkaan sytytä. Tosin sama koskee ainakin kyseisen “tutkimuksen” mukaan myös demareiden kannattajia. Että politiikkaako ei seurattaisi? Moni näyttää ainakin huomanneen, että poliitikot eivät aina istu valitsemaansa puolueeseen.

***

Politiikka ja järjestöarki tuntuu täyttävän päivät näinä aikoina melkoisen tehokkaasti. Eilen oli Turun seudun vihreiden uuden hallituksen ensimmäinen kokous. Tulin valituksi varapuhikseksi, mikä on erityisen mukavaa loistavan puheenjohtajamme Riitan alaisuudessa. Vietimme myös mukavan hallituksenvaihtoillan, ja siirtymä “aikuisvihreisiin” tuntui ihanan kivuttomalta mukavien kanssahallituslaisten ansiosta. Tosin siirtymä on ehkä väärä sana, koska tänään taas kokoontuu Turun vihreiden nuorten hallitus, johon myös kuulun. Tällä viikolla on yhteensä yhdeksän kokousta. En tiedä onko se yleisesti ottaen paljon vai vähän, mutta minusta se tuntuu siltä, kuin ei muuta tekisikään.

Merenranta-asuminen kuulemma houkuttaa. Tämä mielessä Turussa on haluttu panostaa erityisesti Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran saarten kaavoittamiseen. Harmi vaan, että niiden rannat ovat jo täynnä, eli uusien asukkaiden merenrantakokemukset voivat jäädä rajallisiksi.

Ympäristö- ja kaavoituslautakunta on nyt käsitellyt kaksi kertaa Satava-Kakskerran osayleiskaavaluonnosta, jonka mitoituksesta kaupunginhallitus päätti viime vuonna. Tarkoituksena on saada näille saarille 13 000 asukasta. Nykyisillä saarelaisilla on aiheellinen huoli siitä, että saarten ainutlaatuinen luonto ja saaristomainen tunnelma kärsivät näin suuresta massasta. Tämä ei kuitenkaan ole ainut syy olla huolissaan. Saarten näin mittava asuttaminen on todella epäekologinen ja kallis hanke, joka vaikuttaa koko Turkuun.

Suurin ongelma kaavassa on liikenteen järjestäminen. On laskettu, että kolmen saaren tavoiteasukasluku, 30 000, tarkoittaa 50 000 automatkaa vuorokaudessa saarten ja mantereen välillä. Uusi siltayhteys vaikuttaa välttämättömältä, mutta se taas heikentää asumisviihtyvyyttä mantereen puolella. Tällainen ajoliikennemäärä vaikuttaa koko itäisen Turun liikenteeseen lisääntyvinä ilmansaasteina, meluna ja ruuhkina. Jos rakennetaan 30 000 asukkaan pikkukaupunki, pitää myös joukkoliikenne ottaa vahvasti mukaan suunnitteluun. Joukkoliikennetoimisto on laskenut, että säännöllisen joukkoliikenteen järjestäminen saarille maksaisi 3,5 miljoonaa euroa vuodessa, ja että vuosittain kaupungilta tarvittaisiin 1,8 miljoonaa euroa lisätukea joukkoliikenteelle, jotta saarten liikennöinnin vuoksi ei tarvitsisi karsia muualta. Nämä asiat olisi syytä pohtia perusteellisesti ennen kuin kaavaluonnosta mennään viemään eteenpäin. On mielestäni vastuutonta edistää hanketta, jonka seurauksia ei ole kunnolla tutkittu, ja joita ollaan ilmeisen haluttomia edes tietämään.

Lautakunnassa on nyt niin suuria asioita, että ne pysyvät viikosta toiseen listoilla. Saimme me sentään yhden ison kaavaluonnoksen eilen eteenpäinkin, kun Suikkilantien nelikaistaistamisesta päätettiin. Tarkoitus on saada suuri osa satamaliikenteestä juuri Suikkilantielle. Lautakunta hyväksyi yksimielisesti lisäysehdotukseni huomioida Uudenkaupungin radan Jyrkkälän pysäkki kaavaehdotusta tehtäessä. Kunhan seudullinen raideliikenne tästä kehittyy, niin tuo pysäkki tulee tarpeeseen. Siitä pääsee hyvin vaihtamaan esim. telakalle suuntaavaan linja-autoon.

Aina joskus kuulee sanottavan, että suomalaisten pitäisi huolehtia vain suomalaisista, eikä suunnata voimavarojaan muiden auttamiseen. Silloin aina hämmennyn. Kansallisuus ei ole mielestäni mikään peruste jaotella ihmisiä tärkeiksi ja vähemmän tärkeiksi. Lisäksi suomalaisetkaan eivät saisi ummistaa silmiään siltä, miten me länsimaissa koko ajan heikennämme kehitysmaissa asuvien hyvinvointia oman kilpailukykymme ja hyvinvointimme nimissä. Näin teemme mm. viemällä täällä tuotettuja elintarvikkeita kehitysmaihin keinotekoisen halvoin hinnoin, estämällä kehitysmaissa tuotettujen elintarvikkeiden pääsemisen markkinoille korkein tullein ja ylläpitämällä naurettavaa järjestelmää, jossa kehitysmaat maksavat enemmän velkaa länsimaille, mitä vastaanottavat näiltä kehitysapuna. Kehitysmaiden ei anneta vaurastua, eli niiden on vaikea parantaa kansalaistensa hyvinvointia. Tämä on länsimailta epäsolidaarista, ja itsekkyydeksikin sitä voisi kutsua.

YK:n vuosituhattavoitteena on puolittaa globaali köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Tähän tarvitaan kaikkien valtioiden toimia. Suomen pitäisi ajaa aktiivisesti velkasovittelujärjestelmän toteuttamista ja reilua kauppapolitiikkaa. Ihan aluksi voisimme nostaa oman kehitysapumme YK:n suosittamalle tasolle, joka on 0,7 % bkt:sta. On häpeällistä, ettemme nyt ota edes tämän vertaa vastuuta yhteisestä tavoitteesta vähentää köyhyyttä.

Turun sanomissa kirjoitettiin viikko sitten Etiopian lasten toivottamalta näyttävästä tulevaisuudesta. Muuten hyvä juttu oli otsikoitu niin leimaavasti, että mediatutkija sisälläni heräsi, ja kirjoitin aiheesta mielipiteen, jonka TS julkaisi eilen. Mielestäni alueen valtalehden ei pitäisi kertoa, että “Kehitysmaissa kasvaa vaarallinen sukupolvi”. Jos vaikka joku jätti jutun lukemisen otsikon silmäilyyn. Näin luodaan taas mukavasti kuvaa siitä, minkälaisia “muut” ovat, ja miten “heitä” kannattaa pelätä.