Turussa - kuten kaupungeissa yleensäkin - on syytä tiivistää kaupunkirakennetta, jotta asuminen ei leviäisi yhä massiivisemmin kauas laitamille, mikä lisää yksityisautoilua ja ruuhkauttaa liikennettä sekä tekee palvelujen tarjoamisesta vaikeampaa ja kalliimpaa. Kaupunkirakenteen tiivistäminen edellyttää olemassa olevien “tyhjien” kohtien kaavoittamista ja rakentamista, mistä taas lähinaapuruston asukkaat eivät yleensä pidä.

Kaavoituslautakunnassa joutuu usein pähkäilemään, miten ratkaista täydennysrakentamisen tarve ilman, että kaikki kaupungin lähivirkistysalueet ja vihreät pläntit tuhotaan. Joskus meille vihreille irvaillaan, että me haluamme tiivistää kaupunkirakennetta, mutta samalla olla purkamatta mitään vanhaa ja säilyttää kaikki lähivirkistysalueet. Irvailu on turhaa, sillä tämä ristiriita pitää jokaisen ratkaista joka alueella erikseen. Emme voi luoda mitään yleistä linjaa, että kaikki alueet rakennetaan täyteen, tai toisaalta, että mihinkään ei enää rakenneta mitään.

Ajankohtaisina esimerkkeinä käytettäköön Kupittaalle HK:n tehtaan kohdalle luonnosteltua kaavaa ja Vähä-Heikkilässä sijaitsevaa Fleminginpuistoa, jolle on anottu suunnitteluvarausta. Kupittaan kohde on hieno, lapsiperheitä houkutteleva ja melko isokin alue, jolle täydennysrakentaminen sopii mainiosti. Halusimme kuitenkin, että alueella olisi persoonallista ilmettä, joka muistuttaisi makkaratehtaan historiasta - yhden punatiilisen tehdasrakennuksen olisi hyvin voinut säilyttää ja tehdä siihen vaikkapa kovasti kysyttyjä loft-asuntoja. Tämä ei kuitenkaan mennyt läpi tehokkaan täydennysrakentamisen nimissä. Fleminginpuisto taas on suuren ihmisjoukon käytössä oleva virkistysalue tiiviisti asutussa kaupunginosassa, jossa tarvitaan myös ilmaa ja puita. Puistoa ei missään nimessä voida rakentaa täyteen massiivisia taloja. Toisaalta alue on kuitenkin hyvällä paikalla olemassa olevan palveluverkon kannalta, joten jotain siihen voisi saada lisää niinkin, että myös puistoa säilytettäisiin riittävästi.

Kultainen keskitie on uskoakseni löydettävissä lähiasukkaiden kiivaan vastustuksen ja tehorakentamista himoitsevien poliitikkojen välillä. Kaikkia alueita ei voida rakentaa - on olemassa historiallisia, kulttuurisia ja ympäristöllisiä arvoja, jotka pitää ottaa huomioon. Kaikesta täydennysrakentamisesta ei voida myöskään kieltäytyä, jos kaupunkirakennetta halutaan tiivistää: alueet on valittava tarkkaan ja niiden täydentämisen pitää tapahtua olemassa olevaa kunnioittaen niin kokonsa kuin tyylinsäkin puolesta. Näin Turussakin voidaan tiivistää kaupunkirakennetta, mutta samalla säilyttää historiaa ja kaupunkilaisille elintärkeitä viheralueita.

Tällainen näkemykseni Pennisillasta julkaistiin Turun Sanomissa 25.1.:

Auransillan ja Tuomiokirkkosillan välille suunniteltu uusi kevyen liikenteen siltayhteys voi olla Turulle muutakin kuin silta, jota pitkin joen voi ylittää. Tästä ns. Pennisillasta voi tulla merkittävä osa Turun kaupunkikeskustan kehittämistyötä.

Pennisillalle on liikenteellistä tilausta, sillä Auransillan kevyen liikenteen väylät ovat ahtaat – pyöräilijöille olemattomat – ja Tuomiokirkkosillan kevyen liikenteen väylällä on usein jopa vaarallisen ruuhkaista. Uskon kuitenkin Pennisillalla olevan vielä enemmän merkitystä keskustan ilmeen kehittämisen kuin liikenteen kannalta. Pennisilta on alku suunnalle, jolla Turun keskustasta tehdään vanhan kaupungin kulttuuria, elämää ja ihmisiä pursuava vetovoima, joka pystyy kilpailemaan laitakaupunkien automarkettien kanssa.

Pennisillan toteuttaminen Kauppiaskadun ja Rettiginrinteen välille muuttaisi koko Kauppiaskadun luonteen. Siitä voitaisiin tehdä Yliopistonkadulta Pennisillalle jatkuva kävelykatu, jonka torin puoleisessa päädyssä korostuisi varsinkin kesäisin katukahvila-, kauppa- ja torikulttuuri, ja rannan päähän uuden kirjastotalon ympärille muodostuisi luontevasti viehättävä kulttuurikortteli, jossa voitaisiin järjestää erilaisia tilaisuuksia, ja jota kaupunkilaiset voisivat pitää olohuoneenaan. Tuo olohuone jatkuisi Aurajoen rannoille, jotka jo nyt ovat ahkerassa virkistyskäytössä. Turussa on jäljellä myös palanen vanhaa kaupunkia, joka Pennisillan avulla voitaisiin nykyistä paremmin yhdistää osaksi eläväistä kaupunkikeskustaa. Uusi ja vanha kaupunki yhdistyisivät Pennisillan ja kulttuurikorttelin kohdilla. Nämä kaikki keskustan elementit, kaupallisuus, kulttuuri ja historia, ovat jo Turussa olemassa, mutta Pennisilta voisi vahvistaa niitä kaikkia. Auransillalta avautuva kansallismaisema toki muuttuisi, mutta sen ei tarvitsisi tuhoutua, vaan kevyt ja elegantti silta voisi luoda siitä uudenlaisen. Pennisillalta voisi taas avautua uusi kansallismaisema.

Pennisillan rakentamisen ja kävelykeskustan laajentamisen lisäksi keskustaa pitäisi kehittää uusilla pyöräteillä, joita pitkin pääsisi kaupallisen keskustan sydämeen asti sekä keskustan kautta kulkevalla pikaraitiotiellä. Nämä kaikki yhdessä loisivat ihmisläheisen ja viihtyisän keskustaympäristön, jonka on monessa Euroopan kaupungissa todettu vetävän ihmisiä puoleensa parkkihalleja ja autoilua helpottavia toimenpiteitä paremmin.

Turkulaiset tulevat varmasti toimeen ilman Pennisiltaa. Jos kuitenkin haluamme kehittää kaupunkimme keskustaa viihtyisämmäksi, monimuotoisemmaksi ja elävämmäksi, tarvitsemme muutakin kuin lisää parkkitilaa ja suurempia kauppoja. Keskustasta ei koskaan tule automarkettia, vaan se voi kilpailla olemalla ihmisiä varten tehty kohtaamispaikka, jossa erilaisten kauppojen lisäksi viehättää elävä kaupunkikulttuuri. Tämän kulttuurin kehittämisessä Pennisillalla voi olla tärkeä rooli.

Sen verran etäisyyttä on jo kertynyt viime vuodesta, että voi alkaa summailla, mitä siitä jäi käteen. Ensimmäisenä tulevat mieleen maaliskuiset eduskuntavaalit, joiden parissa kului koko alkuvuosi. Muuttuiko maailma mihinkään siitä, että seisoin päiväkausia kävelykadulla jakamassa mainoksia, kävin koulupaneeleissa kertomassa kantojani ydinvoimasta ja Natosta ja vietimme tukiryhmän kanssa iltoja suunnitellen nettisivuja, sloganeita ja vaali-iltoja? Ainakin se oli hauskaa, ja kokemus osoittautui ihan ainutlaatuiseksi! Lisäksi voi kokea kantaneensa oman kortensa kekoon Vihreiden varsinaissuomalaisessa vaalivoitossa. Varakansanedustajuuskin oli mahtava yllätys, vaikka sen vaikutus omaan arkeen on ollut tietysti täysin merkityksetön. Ei, en ole menossa Ville Niinistön sijaiseksi eduskuntaan tämän vanhempainvapaan ajaksi, vaikka jotkut ovat siitä kyselleetkin. Suomessa tällaista varaedustajajärjestelmää ei ole.

Kunnallipoliittisesta vuodesta ensimmäisenä mieleen tulevat toriparkki ja kiihtynyt keskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Lautakunta hyväksyi toriparkin kaavan, mutta sen läpimeno ei ole vielä aivan itsestään selvää, koska tiedossa on ainakin joitain lisäselvityksiä. Minun on edelleenkin vaikea ymmärtää toriparkin lisäarvoa, kun katsoo keskustan tyhjiä pysäköintitiloja. Eniten koko keskustelussa minua harmittaa tällä hetkellä se, että koko keskustan kehittäminen jumittaa yhden pysäköintilaitoksen takia. Ei tehdä kävelykatuja, ei rakenneta pyöräteitä, ei uusita torin maanpäällisiä rakennelmia, ei suunnitella pikaraitiotietä, ei tehdä mitään ennen kuin tiedetään minkälaisena toriparkki toteutuu. Ja sitähän ei tiedetä vielä vuosiin, sillä lopullinen toteutuminen riippuu Toripakki oy:stä.

Kuntaliitoksissa on edistytty mukavasti Varsinais-Suomessa, mutta Turku ei vielä ole yhdistymässä kenenkään kanssa. No, tämä ei voi olla muuta kuin välivaihe, sillä koko PARAS-hankkeen yksi keskeinen ajatus on ollut yhdistää keskuskaupunkeja ja naapureita. Turun seutu ei mitenkään vahvistu siitä, että naapurit yhdistyvät keskenään, mutta keskuskunta ei kenenkään kanssa. En ole kovin huolissani tästä, sillä näyttää tosiaan mahdottomalta, että näin voisi jatkua kovinkaan monta vuotta. Kyllä sen lopulta ymmärtänevät naapuritkin, kun aletaan verrata seudun työpaikkoja ja taloutta muihin seutuihin.

Isoimpia lautakunnassa päätettyjä asioita olivat ainakin Linnanfältin, Raunistulan ja Telakkarannan kaavat, Pennisilta-keskustelun avaus sekä jätteenkuljetusmalllista päättäminen. Viimeisin tosin ei mielestäni ole asiana kovin iso, mutta sitä edelsi kuuma ja kiivas keskustelu. Linnanfältin kaavasta olen erityisen innoissani, sillä se edustaa sellaista portsamaista asumisen muotoa, joka on Turussa osoittautunut halutuksi. Raunistulan täydennysrakentamisen yhteydessä taas on käyty vilkasta keskustelua siitä, miten vanhaa puutalomiljöötä ja uusia kerrostaloja tulisi yhdistää. Raunistulasta ja Linnanfältistä on hyväksytty vasta luonnokset, mutta Telakkarannasta jo kaavaehdotus. Telakkarannan hieno sijainti Aurajokisuulla tekee alueesta myös erityisen kiinnostavan ja hienon asumiskohteen - odotan jännityksellä minkälaisena se toteutuu. Jännä on seurata myös Pennisillan etenemistä. Itse pidän siltahanketta hienona tapana kehittää keskustaa paitsi liikenteellisesti myös toiminnallisesti. Jos silta tulisi Kauppiaskadun päähän, koko Kauppiaskatua voitaisiin kehittää kulttuuripainotteiseksi kävelykaduksi. Sama henki jatkuisi vielä itäpuolella vanhan keskustan tiiviimmällä integroimisella nykykeskustaan.
Valtuustoaloitteita tein vuonna 2007 kolme kappaletta: että Turussa tehtäisiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toimenpideohjelma, että Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välille tehtäisiin joukkoliikenneyhteys bussilinjauudistuksen yhteydessä, ja että kasvisruuan osuutta (nyt 0-1 päivänä viikossa) Turun kouluruokailussa lisättäisiin. Näistä ensimmäinen on ehditty käsitellä, ja se sai mukavasti tuulta purjeisiinsa, kun Turkuun perustettiin asiantuntijaryhmä aiheen tiimoille.

Politiikasta voisi kai summata, että vaalityön yhteydessä Vihreää politiikkaa edistettiin urakalla. Maailma ei ehkä pelastunut, mutta ilmastopolitiikka oli ainakin vuonna 2007 esillä aivan toisella volyymilla kuin koskaan ennen - myös hallitusohjelmassa. Kunnallispolitiikassa jaksaminen jäi ainakin alkuvuodesta vähän vaalien jalkoihin, mutta syksyisessä toriparkki”taistelussa” ja budjettiruodinnassa olin taas tiiviisti mukana.

Politiikan ulkopuolellakin vuosi oli mieleenpainuva. Kesän jälkeistä aikaa leimasi vauvanodotus kaikkine jännittävyyksineen ja riemuineen. Odottaminen jatkuu edelleenkin, joten tästä vuodesta tullee vielä edellistäkin mieleenpainuvampi Siihen malliin tulokas ainakin myllää asumuksessaan, ettei hänen olemassaoloaan pääse unohtamaan. Aikaa saa myös kulumaan mukavasti esim. hahtuvavaippahousuja neuloessa. Syksyllä sain julkaisupäätöksen ensimmäisestä väikkäriartikkelistani ja lähetin lehtiin kaksi muutakin juttua, joten nyt on vielä kaksi vuotta aikaa suoriutua viimeisestä osatutkimuksesta ja sen julkaisusta.

Tänä vuonna väitöskirja saa kuitenkin olla ainakin hetken jäissä. Huhtihippuseen keskittymisen lisäksi pitää kuitenkin lähteä voittamaan yksiä vaaleja ja kaikkea sen semmoista…

Eilisessä valtuuston kokouksessa käytiin pitkä keskustelu siitä, siirrytäänkö Turussa kunnan alueellisesti kilpailuttamaan jätteenkuljetusmalliin, vai pysytäänkö nykyisessä sopimusperusteisessa mallissa, jossa jokainen kiinteistö kilpailuttaa kuljetuksen itse. Minusta asiassa syntyi aika paljon melua tyhjästä. Tässä kaupungissa on päätettävänä paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, kuka kilpailuttaa jätteidenkuljetuksen. Salissa toivottiinkin pariin otteeseen, että yhtä kiivasta keskustelua käytäisiin myös mm. talouden tasapainottamisesta. Itse äänestin keskitetyn kilpailutuksen puolesta, mutta valtuusto päätti äänin 34-33 pysytellä nykymallissa. Monet ryhmät hajosivat asiassa, niin myös vihreät. Oma puheenvuoroni oli tällainen:

Minusta tämä jätteenkuljetusasia ei ole ollenkaan niin dramaattinen, mitä mm. lehdissä käyty keskustelu on antanut ymmärtää. Päätämme tänään siitä, kuka kilpailuttaa jätteiden kuljetuksen. Kyse ei ole kuljetuksen kunnallistamisesta, kuten usein kuulee sanottavan, tai siitä, mitä itse jätteille tulee tapahtumaan. Kyse on yksinkertaisesti siitä, kuka kilpailuttaa jätteenkuljetuksen.

En usko, että mahdollisen muutoksen jälkeen tilanne eroaa kovin suuresti nykyisestä. Todennäköisesti suurelta osin samat yhtiöt kuljettavat kotitalousjätteemme kuin nytkin. Nykyisen kolmen kuljetusyhtiön, joista kaksi hallitsee markkinoita täysin, tilalle voi tulla useampia toimijoita, koska kilpailuttaminen alueittain tuottaa useita kilpailukierroksia, joihin kuljetusyhtiöiden on mahdollista osallistua. Tätä kuvastaa mm. Varsinais-Suomen Jätehuolto Oy:n uusi, kunnallista kilpailuttamista puoltava lausunto.

Jätelaissa annetaan kunnalle oikeus määrätä siitä, että asumisen jätteet toimitetaan kunnan osoittamaan paikkaan hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi riippumatta kuljetusjärjestelmästä. Meillä on siis jo nyt mahdollisuus sanoa, mihin jätteet viedään, ja mitä niillä tehdään. Tämä ei muutu mihinkään kuljetusjärjestelmän mahdollisesti muuttuessa; päätökset jätteenpoltosta ja kierrätyksestä tehdään erikseen. Kuljetusmallin vaihtaminen ei näin ollen vaikuta hyötyjätteiden keräykseen. Jätteet tulee edelleen lajitella ja toimittaa hyötykäyttöön. Turussa lasin, metallin, paperin ja kartongin kierrätys toimiikin hienosti. Tulevaisuudessa meidän täytyy miettiä, miten kierrätyksen ja jätteenpolton kombinaatiolla jatketaan, mutta nyt, tänään, teemme päätöksen vain siitä, kuka kilpailuttaa kuljetuksen.

Oma kantani tässä asiassa perustuu siihen, että vaikka en näe eroa kuljetusmallien välillä dramaattisena, pidän kunnan alueellisesti kilpailuttamaan kuljetusmallia järjestelmällisempänä ja ympäristöystävällisempänä tapana hoitaa jätteenkuljetus. Kuljetusyhtiöiden autot ajavat yhdellä alueella tyhjentäen järjestelmällisesti sen jätteet. Kuljetusmatkat lyhenevät, ja kuljetuksen ympäristövaikutukset vähenevät. Kuljetuskalustolle on myös nykyistä paremmat mahdollisuudet asettaa päästövaatimuksia, mikä esim. joukkoliikenteen kilpailutuksessa toteutettuna on vähentänyt linja-autojen päästöjä merkittävästi.

Sen sijaan, että nyt samalla alueella kiertävät kahden tai kolmen yhtiön autot hakien jätteitä sieltä sun täältä, näen järkevämpänä, että yhdellä alueella kulkee yhden yhtiön kalusto, joka järjestelmällisesti tyhjentää jokaisen roskiksen. Näitä alueita tulee olla riittävästi, ja niillä jokaisella voi toimia vaikka eri kuljetusyhtiö, kilpailutuksen mukaan. Ja sanomattakin lienee selvää, että jokaisen kuljetusyhtiön kanssa täytyy tehdä riittävän pitkä sopimus, jotta yhtiö ehtii kuolettaa kalustonsa sopimuskaudella.

Näin toimimalla pääsemme nähdäkseni vielä nykyistäkin optimaalisempaan jätteenkuljetusjärjestelmään.

Sunnuntaina 16.9. vietetään Turun päivää, jolloin voi viihteellisempien huvien, kuten metrilakun himoitsemisen ja ilotulituksen seuraamisen lomassa keskustella myös turkulaisesta kunnallispolitiikasta. Kuivaako? Mitä vielä! Kaikkea mielenkiintoista on jälleen tulossa päätettäväksi. Nyt kaivataan kaupunkilaisten mielipiteitä!

Turun seudun vihreät ry. on mukana Turun päivän Heikinmarkkinoilla kauppatorilla. Vihreiden kojulla voi kertoa mielipiteensä toriparkista eriväristen kuulien muodossa ja jättää ehdotuksia kaupungin kehittämiseksi. Sanaista arkkuaan toriparkista voi myös availla paikalla olevien vihreiden poliitikkojen kanssa. Toriparkin kaavasta päätetään tämän syksyn aikana, joten nyt on käsillä viimeiset hetket vaikuttaa siihen, miten Turun keskustaa kehitetään tulevina vuosina. Lisätietoja toriparkista löytyy mm. tästä blogista, huomiselta vihreiden kojulta ja toriparkki-blogista.

Turun päivänä voi tulla myös kaupungintalolle keskustelemaan turkulaisten poliitikkojen kanssa ajankohtaisista asioista. Valtuustosalissa järjestetään mm. paneeli kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Itse olen mukana ympäristö- ja kaavoituslautakunnan esittelyssä, jossa on tarkoitus nostaa esille erityisesti uutta arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa ja kansallisen kaupunkipuiston hanketta.

Kansallinen kaupunkipuisto on aivan mahtava juttu! Siinä Turun parhaita kaupunkipuistomaisia paloja aina Ruissalosta Aurajoen yläjuoksulle asti yhdistettäisiin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Saadessaan kansallisen kaupunkipuiston statuksen tätä turkulaista helmeä, johon sisältyisivät mm. Urheilupuisto, Samppalinnanmäki, Vartiovuori, kauppatorin ympäristö, vanha Turku ja yliopistoalue, pitäisi kohdella arvonsa mukaisesti sen kulttuuriset ja ekologiset arvot huomioiden. Kaupunki sitoutuisi siis kehittämään puistoaluetta sen erityisluonteen mukaisesti nyt ja ikuisesti. Tämä ei tarkoita, että mitään uutta ei koskaan enää tehtäisi; päinvastoin, puistoa kehitettäisiin yhä enemmän kaupunkilaisten yhteiseksi olohuoneeksi siihen tyyliin, jolla kävelyreittejä jokirannoilla on nyt kehitetty.

Kaupunkipuistohanke on nyt palautettu uudelleen valmisteltavaksi, sillä jotkut poliittiset tahot pelkäävät, että siihen sitoutumisen jälkeen emme voi enää koskaan purkaa yhtään puutaloa tai kehittää kaupunkia muilla vastaavilla, ennestään tutuilla keinoilla. Nähtäväksi jää, milloin ja minkälaisena kansallinen kaupunkipuisto toteutuu. Itse toivon, että siitä tulee totta mahdollisimman pian ja mahdollisimman hienona.

Tunnen monta ihmistä, joiden mielestä tylsempää sanayhdistelmää kuin kunta- ja palvelurakenneuudistus ei voisi olla. Olette väärässä, rakkaat ihmiset . Aihe on mitä mielenkiintoisin, sillä se vaikuttaa meidän kaikkien elämään, ja sen avulla voi jopa rakentaa parempaa maailmaa.

Turun seudulla kunta- ja palvelurakenneuudistuskeskustelua käydään nyt kiivaasti. Eilen Turun valtuustossa keskusteltiin kaupungin lausunnosta, ja päivällä Turun Sanomat järjesti aiheesta mielenkiintoisen paneelin. Vaikka Turun naapurikunnat näyttävät vierastavan ajatusta yhteenliittymisestä Turun kanssa, täytyy tätä ajatusta mielestäni pitää esillä. Keskuskaupungin ja naapurikuntien yhteenliittymistä voi perustella monella tavalla. Minulle tärkeää on sen mahdollistama kestävämpi kehitys. Jaa miten?

Ekologinen kestävyys: Nykyinen maankäyttö Turun seudulla on ihan järjetöntä ja täysin epäekologista. Kilpailu asukkaista on niin suurta, että kunnat kaavoittavat miten sattuu sen toivossa, että hyvätuloiset veronmaksajat muuttaisivat juuri sinne. Esim. Turussa ollaan kaavoittamassa erittäin kalliisti rakentuvia ja liikenteen kannalta täysin kestämättömiä saaria. Samalla poikittaissuunnassa mennessä Turusta sitten itään tai länteen löytyisi paljon parempaa tonttimaata, mutta kas, väärän kunnan puolelta. Myöskään joukkoliikenne ei nykyisillä kuntarajoilla toimi. Naapurikunnista tullaan Turkuun töihin autolla. Yhden kunnan alueella esim. pikaraitiotie olisi huomattavasti helpompi toteuttaa, kun kaikki pelaisivat samaan pussiin.

Sosiaalinen kestävyys: Turussa asuu naapurikuntia enemmän asukkaita, jotka eivät tuota runsaasti verotuloja, mutta tarvitsevat palveluja, kuten eläkeläisiä, opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Työssäkäyviä perheitä muuttaa taas paljon naapurikuntiin. Näin voi ollakin, mutta verotulot voitaisiin jakaa nykyistä tasaisemmin koko seudulle. Naapurikuntien asukkaat saisivat lisäksi käyttöönsä nykyistä tasapuolisemmin erityispalveluja ja asiantuntemusta, joita pienessä kunnassa ei tietenkään voi samalla tavalla olla kuin isossa.

Taloudellinen kestävyys: Naapurikunnat hyötyisivät Turkuun yhdistymisestä erityisesti talouden näkökulmasta pitkällä tähtäimellä. Jos Turun seudusta tulee nykyistä kilpailukykyisempi muihin seutukuntiin nähden, lisää se palveluja ja hyvinvointia koko seudulla. Seudun menestyminen vaatii vahvaa keskuskaupunkia, kuten Suomessa ja maailmalla on nähty. Turku voi käytännössä laajeta vain yhditymisillä. Niistä hyötyisivät kaikki seudun asukkaat.

Kesä on voittanut blogin kirjoittamisen 6-0. Tai varmaan enemmänkin. Yrityksiä kirjoittaa on ollut useampia, mutta laiskuus on aina iskenyt. Politiikkakin on nyt kesätauolla ja melkein poissa mielestä, joten vähän kepeän kesäisiä kuulumisia tässä vain. Ja lopussa toki muutama sana poliittisista kysymyksistäkin…

Kesäkuu hurahti ohi täyteen ohjelmoituna ja hektisenä - oli kesäretkiä, kesäteattereita (hurraa Klassikkokaraoke!), partion 100-vuotisjuhlaa, lautakunnan kokouksia, genetiikan konferenssia Nizzassa (ja oma 15-minuuttiseni esityspöntössä, kääks!), juhannusjuhlia ja Paavo Nurmi -maratonia ja -kisoja (juoksin aika kylmiltään kympin ja pääsin kuin pääsinkin maaliin asti, jee!).

Mutta nyt on ihana, unelias heinäkuu. Kokoukset ovat tauolla. Töissä on rauhallista. Hiljaa ja lumoavasti laulaa ulappa. Saima Harmajan tunnelmoinnit iskevät.

Ennen kesäloman alkua aion nauttia tästä huopatossutehdasmaisesta oleilusta. Löntystää töistä kotiin ja aistia kesää. Viipyillä hetkissä. Kahden viikon päässä siintävä kesäloma on nimittäin taas ohjelmoitu sellaiseksi, että kotona käydään vain reissujen välissä pesemässä pyykkejä, joten timjamin kasvua kannattaa katsella nyt, kun se ei ole vielä kuivunut ruukkuunsa.

Sitten siitä politiikasta. Kaksi Turulle isoa hanketta on jälleen nostettu esille - näin kesän kunniaksi, jotta niihin ei liikaa takerruttaisi, ehkä? Viimeiseen lautakunnan kokoukseen tuotiin toinen näistä, Satava-Kakskerran osayleiskaava, jota oltiin lähettämässä lausunnoille. Onneksi lautakuntamme päätti kuitenkin toisin, sillä kaikki merkittävät selvitykset, joita edellisessä käsittelyssä penättiin, puuttuivat edelleen. Saarten kaavoittamisen kustannuksista ei ollut laskelmaa ja liikenteen ratkaisut puuttuivat vielä. Liikenneselvityksiä tehdään kyllä koko ajan, ja alustavat selvitykset osoittavat, että yhtälö on mahdoton. Saarille ei millään ilveellä pystytä asuttamaan 30000 asukasta nykyisellä liikenneverkolla, vaikka rakennettaisiin kuinka monta siltaa. Näin ovat todenneet liikennesuunnittelijat. Pahimmat ongelmat syntyvät mantereen puolelle, keskustaan suuntautuville väylille. Saarten liikenteen on siis kerta kaikkiaan tultava perustumaan huomattavasti nykyistä enemmän joukkoliikenteen varaan. Milläs tämä sitten toteutetaan? Ei ole suunnitelmia, ei. Emmehän mitenkään maailmassa voi tehdä tällaista jättiläiskaavaa suunnittelematta tarkoin sen seurauksia koko kaupunkiin. Siksi kaavaa ei millään voida laittaa eteenpäin ennen kuin kunnolliset selvitykset siitä, mihin kaikkeen veroeuroja tulee uppoamaan saarten megalomaanisen hajakaavoituksen myötä, on tehty.

Toinen kiireellä eteenpäin puskettava hanke on toriparkki, jonka kaavaehdotus on lähetetty lausunnoille juuri sopivasti lomakauden kynnyksellä. Ehdotuksen liitteistä selviää kiinnostavia “pikkujuttuja”, kuten rakentamisaikatauluselvitys, jonka mukaan toriparkin rakentamiseen menee 53-54 kuukautta ilman lisäramppien ja maanalaisten liiketilojen rakentamista. Selostuksessa todetaan, että tori pyritään saamaan valmiiksi vuoteen 2011 mennessä. Jännittävää matematiikkaa, jos pessimistisinkin aikatauluarvio on 53 kk eli 4,5 vuotta! Ja rakennustyöt eivät missään nimessä pääse alkamaan vielä aikoihin, kun otetaan huomioon kaavan käsittelyn kaikki vaiheet valitusprosesseineen päivineen. Rakentamisvaiheistusselvityksessä ehdotetaan myös rampin rakentamista torilta, toisin kuin liikenneselvitykset suosittelevat, ja torikaupan siirtämistä kokonaan pois torilta rakentamisen ajaksi, jotta rakentaminen nopeutuisi. Kas näin! Toriparkin edistäjäthän ovat koko ajan vakuuttaneet, että rakentaminen hoituu kahdessa vuodessa ja niin, että tori on vain puoliksi auki kerrallaan, jolloin toisella puolella voidaan käydä torikauppaa. Selvityksen mukaan näin ei todellakaan tule tapahtumaan. Selvityksissä on myös mielenkiintoisen ristiriitaisia esityksiä pohjavesivaikutuksista ja joukkoliikenteen järjestämisestä. Tätä me sitten pääsemme puimaan syksymmällä, kuinka ihanaa  Palataan varmasti asiaan!

Lähipäivinä on pari tilaisuutta, joista toisen aiheena on erittäin vastustettava ja toisen hyvin kannatettava hanke. Lauantaina Turun kauppatorilla järjestetään Turhuuksien toriparkki - niminen kansantapahtuma toriparkin rakentamista vastaan. Tervetuloa torille kello 12! Ohjelmassa on kulkue, arkkitehdin puheenvuoro, sirkusta, kaupunginvaltuutettujen puheenvuorot, musiikkia ja hernekeittoa sekä tietenkin mahdollisuus kertoa terveiset toriparkista. Nopeaa ja kantaaottavaa reagointia tarvitaan, koska toriparkin mahdollistava kaava on tarkoitus saada valtuuston hyväksymäksi jo elokuussa. Ja sitten vaan rakentamaan uutta parkkiluolaa aikana, jolloin tarkoitus olisi vähentää yksityisautoilua eikä suinkaan lisätä sitä!

Valtakunnan tasolla taas edistetään erittäin kipeästi tarvittua hanketta - apurahalla elävien sosiaaliturvan parantamista. Eduskunnan Kansalaisinfossa järjestetään tiistaina 15.5.2007 klo 17 paneelikeskustelu aiheesta Apurahansaajien sosiaaliturva - hallitusohjelmasta todeksi. Asiasta ovat keskustelemassa työministeri Tarja Cronberg (vihr), toimitusjohtaja Paavo Hohti Säätiöpalvelusta, ylijohtaja Tarmo Pukkila sosiaali- ja terveysministeriöstä, toiminnanjohtaja Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta sekä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr). Paneelin puheenjohtajana toimii kansanedustaja Kirsi Ojansuu (vihr).Tilaisuuden järjestävät Vihreiden eduskuntaryhmä yhteistyössä Tieteentekijöiden liiton kanssa.

Sosiaaliturvaa apurahan saajille yksinkertaisesti tarvitaan. Esimerkiksi lapsen hankkiminen apurahakaudella on täysin toivotonta. Toimeentulona on silloin minimivanhempainpäiväraha, eli 15 € päivässä, eli 300 € /kk, koska apurahasta ei saa ansiosidonnaista. Jos taas hoitaa lasta apurahalla, merkitsee se apurahan väärinkäyttöä. Tulos = ei pidä tehdä lapsia, ellei ole rikasta puolisoa. Tai kaikkein kannattavinta olisi, jos se rikas puoliso jäisi lapsen kanssa kotiin ja apurahalla elävä tekisi sitä, mihin apuraha on myönnetty. Kysymys on siksi tärkeä, että tutkimusta ja taidetta tehdään usein apurahalla juuri niinä vuosina, joina perheen perustaminenkin voisi olla ajankohtaista. Harvan talous kestää sen, että tulot pysyvät ikuisesti opiskeluajan tasolla. Apurahalla eläviä on paljon, ja monien apurahakausi kestää pitkään. Käsittääkseni kuitenkin toivomme, että tiedettä ja taidetta yhteiskunnassamme tehdään. Silloin tarvitaan myös tahtoa ajaa näiden töiden tekijöiden oikeuksia.

Maan ystävät järjestää tänään kello 17 Kriittisen pyöräretken. Lähtö kello 17 Tuomiokirkon edestä. Pyöräretkellä on tarkoitus vastustaa toriparkkia ja lisääntyvää yksityisautoilua sekä edistää pyöräilyn lisääntymistä Turussa.

Syytä onkin, sillä Turku on valittu tämän vuoden pyöräilykaupungiksi Suomessa. Siitä huolimatta ympäristö- ja kaavoituslautakunta empi kuukauden päätöksessään mahdollistaa pyörätieverkon täydentäminen Tuureporinkadulla. Valtuusto oli päättänyt verkosta jo vuonna 2001, mutta silti kokoomus äänestytti asian lautakunnassa. Onneksi pyörätie voitti, vaikka parkkipaikkojen katoaminen harmitti monia vietävästi. Tällaisessa pyöräilykaupungissa tarvitaan näitä marsseja.

Eilisestä kaupunginvaltuuston kokouksesta tulikin säpinäntäyteinen, kun Aleksi Randellin ero kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikalta tuli julki. Valtuuston seminaarin ja kokouksen välillä spekuloitiinkin kiivaasti, kuka nousee puheenjohtajaksi ja toiseksi kokoomuksen kh-edustajaksi Petteri Orpon tilalle. Illalla nimet sitten selvisivät, kun kokoomus ilmoitti Pekka Ruolan siirtyvän nuijan varteen ja Minna Arven nousevan Orpon tilalle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vihreiden täytyy laittaa Ville Niinistön tilalle kaupunginhallitukseen mies. Vaikka Mika Helva ei pitkän kh-uransa takia koekaan paikkaa erityisen säväyttäväksi, hän on kuitenkin ainut miesvaltuutettumme ja siirtynee paikalle. Joskus sukupuolikiintiöt ovat vaikeita vihreille, kun meissä on niin paljon naisia. Nytkään varsinaista valintaa ei voida tehdä, koska mahdollisia ehdokkaita on vain yksi.

Kokouksessa käsiteltiin Turun vesihuollon kehittämissuunnitelmaa, johon liittyen teimme ponsiesityksen siitä, että kehitysalueiden kaavoitusta tehtäessä pitäisi olla jo tiedossa alueen vesihuollon investointikustannukset. Puhuin muutenkin siitä, miten tärkeää on, että Satava-Kakskerran vesihuolto suunnitellaan kunnolla ennen kaavan hyväksymistä. Haja-asutusalueiden liittäminen vesihuoltoverkkoon on nimittäin hirmu kallista, mutta jätevesien hoitaminen pienpuhdistamoilla ei taas ole mitenkään ympäristöystävällistä, varsinkin kun kyseessä on saaristokohde. On arvioitu, että Satava-Kakskerran vesihuollon investointikustannukset olisivat 60-100 miljoonaa euroa, mikä toden totta täytyy ottaa huomioon kaavasta päätettäessä.

Tein kokouksessa tällaisen aloitteen:
Turun kaupunginvaltuusto

ALOITE

23.4.2007

Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välisten joukkoliikenneyhteyksien parantaminen

Turkulaisten opiskelijajärjestöjen kunnallispoliittisessa ohjelmassa toivotaan, että joukkoliikenneyhteyksiä opiskelija-asuntojen ja rautatieasemien välillä parannettaisiin. Tällä hetkellä Ylioppilaskylästä ei kulje suoraa bussilinjaa kummallekaan Turun rautatieasemalle. Bussin vaihtaminen on hidasta ja usein kotiseudulleen matkustaville opiskelijoille hankalaa. Opiskelijat ovat merkittävä joukkoliikenteen käyttäjäryhmä, joten sujuvan yhteyden saaminen Ylioppilaskylän ja jommankumman rautatieaseman välille olisi tärkeää. Turun yliopiston ylioppilaskunta teki vuonna 2004 aloitteen Ylioppilaskylän ja keskustan välillä kulkevan linjan yhden vuoron kiertämisestä Kupittaan aseman kautta, mutta aloite hylättiin mm. aikataulusyistä.

Joukkoliikennelautakunnan talousarvioesityksessä vuodelle 2007 mainitaan yhdeksi vuoden 2007 toimintalinjaksi linjastouudistus, jolla joukkoliikennelinjojen rakennetta kehitetään nykyisestä ottaen huomioon voimassa olevien liikennöintisopimusten asettamat raamit. Tämän linjastouudistuksen yhteydessä olisi hyvä tilaisuus tarkastella, miten joukkoliikenneyhteyksiä Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välillä voitaisiin parantaa.
Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että joukkoliikenteen linjastouudistusta tehtäessä huomioidaan Ylioppilaskylän ja rautatieasemien välisten joukkoliikenneyhteyksien parantaminen.

Elina Rantanen