Terveisiä Brysselistä
31. maaliskuuta 2009
Vietin muutaman päivän Brysselissä katsastamassa sopivia asuinalueita vaalien jälkeistä elämää silmällä pitäen 
Samalla osallistuin Vihreiden ehdokkaiden koulutukseen ja Euroopan Vihreiden kongressiin.
Sopivaa asuntoa ei löytynyt, mutta muuten olen liekeissä. Euroopan Vihreiden kongressissa hyväksyttiin Vihreiden yhteinen vaaliohjelma, joka on minusta upea. Siinä ovat yksinkertaisesti maailman tärkeimmät asiat. Ilmastonmuutoksen torjunta. Uudet viherkaulustyöpaikat. Itämeren pelastaminen. Sosiaalinen Eurooppa. Rauha. Kehitysmaiden kansalaisten hyvinvointi. Tasa-arvo. Turvallinen ruoka. Maahanmuuttajien oikeudenmukainen kohtelu. Ja paljon muuta. Erityisen ylpeä olen siitä, että tämä ohjelma on kaikkien Euroopan Vihreiden puolueiden yhteinen. Se kertoo siitä, että parlamentin Vihreä ryhmä tulee edelleen olemaan yhtenäinen ryhmä, joka ajaa yhteisellä ohjelmalla sovittua yhteistä politiikkaa. Tällä hetkellä parlamentin muut ryhmät koostuvat hyvinkin erilaisia kansallisia puolueita edustavista mepeistä, joten joku joutuu tinkimään omista aatteistaan aina, kun ryhmät pyrkivät yhteisiin kantoihin.
Matka oli kaikin puolin antoisa. Kirsikkapuut kukkivat jo Brysselissä. Suklaalevite aamiaisleipien päällä oli makeaa. Nostatimme mahtavan vaalivireen kanssaehdokkaiden ja muun viherväen kesken. Eurooppalaisten johtavien vihreiden poliitikkojen puheet olivat vetoavia, lumoavia ja tunteikkaita - jotain toista kuin pohjoismainen jäyheä paperista lukeminen.
Reissun ainoa ankeus oli viiden päivän erossaolo ihanaisesta 11-kuisestani. Tiukalla päiväohjelmalla sen kesti, mutta olipahan ihana tulla kotiin! Lapsukainen ei sen sijaan tuntunut edes huomanneen, että muutama päivä hurahti ilman äippää. Mutta niinhän se taitaa mennä. Alkuaikojen riippuvuussuhdetta ei enää ole. Voi haikeus!
Päivähoitokeskustelun jälkimainingeissa
17. maaliskuuta 2009
Lopputalven ajan vellonut lasten päivähoitokeskustelu on osunut omalta kannaltani mielenkiintoiseen vaiheeseen. Palasin pari viikkoa sitten takaisin töihin oltuani vuoden äitiyslomalla. En ole kohdannut kauhisteluja siitä, mitä juuri 11 kuukautta täyttäneelle lapsukaisellemme on tapahtunut, kun olen ilmoittanut, että äitini hoitaa häntä kotonamme. Tämä tilanne on ihanteellinen, mutta valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen ylellisyyteen. Kaikkien vanhemmat eivät ole eläkkeellä, asu samassa kaupungissa ja pysty hoitamaan lapsenlastaan.
Päivähoidosta on keskusteltava, mutta olen pettynyt siihen, että keskustelua käydään kotiäitiys vs. päiväkodin kamaluudet -linjalla. Isillä on tässä keskustelussa aivan liian pieni rooli, ja energiaa on suunnattu aivan liian vähän siihen, miten päivähoidosta voitaisiin tehdä lapsille mahdollisimman hyvää sen sijaan, että vaaditaan äitien jäämistä kotiin lasten hyvinvoinnin nimissä. Ne, jotka vaativat, että lapsi hoidetaan kotona, harvemmin vaativat, että tuo hoitojakso jaetaan vanhempien kesken. Tämä olisi kuitenkin noin yleisellä tasolla järkevää, jos mietitään vaikkapa naisten ja miesten eläkkeen kertymisiä tai mahdollisuuksia palata työelämään. Miksi isällä ei olisi oikeutta olla perheessä samanlaisessa asemassa kuin äidillä? Miksi äidillä ei olisi oikeutta olla työelämässä samanlaisessa asemassa kuin isällä?
Olemme hakemassa päiväkotipaikkaa pojallemme syksystä alkaen. Itse koen päiväkodin turvalliseksi kasvuympäristöksi, kunhan ryhmät ovat riittävän pieniä, mutta kukin tekee toki tässäkin omat ratkaisunsa. Viimeaikaisessa keskustelussa on ollut se hyvä puoli, että päiväkotien ryhmäkoot on nostettu keskustelun keskiöön ainaisen äitien keskinäisen syyttelyn sijaan, vai pitäisikö sanoa rinnalle.
Keskustelua päiväkotien ryhmäkoista on käytävä pikapuoliin myös Turussa, kun kaikki hallintokunnat, päivähoidon sisältävä sosiaali- ja terveystoimi mukaan lukien, joutuvat juustohöyläämään toimintojaan.
Toriparkki jäi pöydälle
9. maaliskuuta 2009
Valtuuston tämäniltaisen kokouksen kuumimmaksi keskustelun aiheeksi nousi informaatio talouden tasapainottamisesta, sillä alun perin hittiteemaksi arvioitu toriparkin kaava jäi pöydälle ennen kuin monikaan oli ehtinyt siitä sanaista arkkuaan avata. Itse en pääse enää aiheesta avautumaan, sillä olen seuraavan kokouksen aikana eurovaalikoulutusmatkalla. Esitän siis puheeni täällä ja toivon edelleen, että kauasnäköisyys valtuustossa voittaisi.