Positiivisista avauksista
26. helmikuuta 2009
Tultuani noin kuukausi sitten valituksi kulttuurilautakunnan puheenjohtajaksi Turun Sanomat teki jutun, jonka otsikossa julistin, että huonojen uutisten jälkeen tarvitaan positiivisia avauksia. Martin ja Mikaelin kirjastojen lakkauspäätös on vasta tehty (tosin jo edellisessä valtuustossa), mutta jo nyt voimme kuvitella, mitä vielä seuraa perässä. Kaupungin alijäämäistä taloutta on tarkoitus paikata kaikkien hallintokuntien voimin. Kulttuurin odotetaan leikkaavan budjetistaan reilu miljoona euroa. Pienibudjettisen hallintokunnan rahoissa se on paljon.
Olisi sitä toki voinut miellyttävimmissäkin merkeissä lautakuntakauden aloittaa, mutta yhteistä talkoohenkeä kaupungin taloudenpidossa tarvitaan nyt kipeästi. Emme masennu tästä. Positiivisia avauksia pitää silti tulla. Erityisesti taantuman aikana tarvitaan kulttuuria, jotta elämä maistuisi elämältä.
Laskiaisen lumitilanne
25. helmikuuta 2009
Kävin tänään tarkastamassa opiskelijoiden laskiaisriehan tuossa takapihallamme Vartiovuorella. Ihan näytti meno olevan entisenlaisensa - vauva selkärepussa hätkähteli hurjia laskijoita ja heille osoitettua suosiota. Tänä vuonna on kaiken lisäksi luntakin, joten pulkat ja muut vekottimet luisuivat vaivatta alas mäkeä. Lumi on kyllä eri upea juttu, kun on monta kuukautta katsellut sitä samaa harmaan sävyjä vaihtelevaa maisemaa.
Luminen talvi ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ilmastonmuutosta ei ollutkaan, vaan muutamat lumettomat talvet kuuluivat vain asiaan. Tällaistakin olen kuullut sanottavan. Hohhoijaa. Ilmastoskeptikoille täytyy vaan edelleen sanoa, että lähes 100 % aihetta tutkineista tutkijoista on tullut siihen johtopäätökseen, että ilmasto lämpenee ihmisen toiminnan vaikutuksesta koko ajan, ja että vain ihmisen toimintaa muuttamalla voidaan tehdä muutoksia tähän kehityskulkuun.
Ihmisen toiminnan ilmastomyönteisiä muutoksia ei ole se, että rakennetaan uusia moottoriteitä, haja-asutusalueita ja autoiluun kannustavia pysäköintilaitoksia torin alle. Kun faktat ovat tiedossa, miksi on niin kertakaikkisen vaikeaa tehdä suunnanmuutosta ja panostaa tosissaan raideliikenteeseen, myös tavarankuljetuksissa, asumiseen joukkoliikenteen varrella, pyöräteihin ja viihtyisään kävelykeskustaan, jonne houkutellaan ihmisiä muulla kuin lisääntyvällä auton käytöllä?
Toriparkki tekee nyt kovaa vauhtia tuloaan Turkuun, sillä asiassa vetkutelleet demarit ovat tehneet ryhmäpäätöksen olla hankkeen takana. Viime valtuustossa puitiin sitä, järjestetäänkö toriparkista kansanäänestys. Minusta kyllin painava syy järjestää kansanäänestys on se, että lähes 13000 turkulaista äänioikeutettua on niin vaatinut. Kun kaupunkilaiset kerrankin haluavat osallistua näin sankoin joukoin päätöksentekoon, ei sitä minusta voi ohittaa. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mikä tahansa asemakaava, vaan turkulaisten rakastama kauppatori. Luulen, että kaupunkilaiset haluaisivat äänestää myös silloin, jos Tuomiokirkon yhteyteen rakennettaisiin pilvenpiirtäjä tai Turun Linnan tilalle kauppakeskus. Ei pidä väheksyä sitä, että tämä on kaupunkilaisten kaupunki. Kaupunki ei ole yritys, vaan kaupunkilaisia varten olemassa oleva kaupunki. Toriparkista ei äänestetty kunnallisvaaleissa, sillä kaikki eivät silloin kertoneet kantaansa ja jotkut ovat sitä jo sen jälkeen vaihtaneetkin.
Vaan eipä tullut kansanäänestystä (äänin 40-27). Päätös toriparkista sen sijaan odottaa tulemistaan valtuuston käsittelyyn. Käsittelyyn ovat jossain vaiheessa tulossa myös mm. kestävän kehityksen budjetointi ja kestävän liikenteen ohjelma. Ilmastomyönteiset päätökset on mukava siunata tällaisina papereina, mutta käytännön päätöksiä tehdessä niillä voikin sitten pyyhkiä… vaikkapa liikenteen pienhiukkasista kutiavaa nenäänsä.