Terveisiä puoluekokouksesta
28. toukokuuta 2007
Viikonloppu hurahti Otaniemessä Vihreiden puoluekokouksessa. Tällaisissa tilaisuuksissa tulee aina vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ja hyvä mieli siitä, että on valinnut oikean porukan parantaa maailmaa. Kyllä kaikkien puolueisiin kuulumattomienkin soisi kokevan samanlaista hurmoshenkeä!
Kokouksessa puhuttiin runsaasti hallitusyhteistyötä, kuten arvata saattoi. Selvää on se, että kun tehdään isojen puolueiden kanssa yhteinen ohjelma, niin siellä on kaikille omia rakkaita asioita, ja sitten niitä vähemmän tärkeitä. Isot ryhmät saavat helpommin nostetuksi niitä omia asioitaan sieltä esille, mutta meidän pienempien tulee taistella – vaikkapa nyt paljon puhuttujen joukkoliikennetuen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolesta. Tämä koskee kaikkia hallitusohjelmia niin valtakunnan kuin kuntienkin tasolla ja kaikkien ryhmien kanssa.
Puoluekokouksen henkilövalinnat eivät tällä kertaa olleet kovin kiihkeitä, koska puheenjohtajalle ja puoluesihteerille ei ollut vastaehdokkaita. Ainoastaan varapuheenjohtajien valintaa jännitettiin. Minunkin oli vaikea valita ehdokkaitani, sillä kaikissa oli jotain sellaista, jota puolueen johtoon tarvitaan. Olen kyllä varsin tyytyväinen valittuun puoluejohtonelikkoon: Tarja Cronbergiin, Johanna Sumuvuoreen, Mari Puoskariin ja Jyrki Kasviin. Minua huvitti kovasti Anni Sinnemäen kokouksen lopussa pitämä puheenvuoro, jossa hän totesi, ettei häntä sureta jättää varapuheenjohtajan tehtävää, koska puolueessa kolmikymppisten ruskeatukkaisten naisten asema näyttää hyvältä muutenkin 
. Kaavailinkin, että jo perusteilla olevan Vihreät sosiologit ry:n lisäksi liittyisin mielelläni Vihreät kolmikymppiset ruskeatukkaiset naiset ry:hyn, jos joku vaikka innostuu laittamaan moisen pystyyn.
Erityisen ilahduttavaa minusta oli puoluekokouksessa kertoa kysyjille, miten vihreys Turussa voi. Täällä on mielestäni nyt paljon puhtia, josta itse ainakin olen tosi innoissani. Vaalimenestys toi iloa ja aktiivisuutta, ja toinen kansanedustaja kartuttaa mukavasti toiminnan rahallistakin puolta. Meillä on aktiivista porukkaa, ja uudet nuorten ja naisten yhdistykset keräävät koko ajan lisää jäseniä. Molemmat kansanedustajamme ovat eduskuntaryhmän puheenjohtajistossa, ja puoluevaltuuskunnan pj on turkulainen Katri Sarlund. Puolueen hallituksessa ja valtuuskunnassa on myös kivasti turkulaisia; tulin puoluekokouksessa itsekin valituksi valtuuskunnan jäseneksi. Mutta mikä parasta, meillä on minusta nyt hirmu hauskaa yhdessä ja kova into päällä - täältä tullaan kunnallisvaalit!
Hienoa taidetta Turussa
15. toukokuuta 2007
Haluan kehua paria valloittavaa turkulaista taidekokemusta viime päiviltä. Turun taidemuseossa avattiin viime viikolla Harro Koskisen näyttely, jossa mm. tutut sikahahmot seikkailevat jälleen. Harron siat ovat minusta mahtavia, vaikkakin sikahahmo on popularisoitunut viime vuosina mm. Viivin ja Wagnerin myötä, eikä ehkä enää ole niin hilpeä. Avajaisten yhteydessä Koskinen itse sanoi, että sikaperheestä tulisi tänään paljon julmempi kuin sen syntyvuosina, koska yhteiskunta, jota siat heijastavat, on muuttunut viime vuosikymmeninä kylmemmäksi. Sikailu on kai lisääntynyt.
Turun kaupunginteatterissa taas koin aivan mielettömän hienon teatteri-illan Kuka pelkää Virginia Woolfia? -näytelmän parissa. Edward Albeen koskettava teksti, Anna-Elina Lyytikäisen upea ohjaus ja näyttelijöiden häkellyttävät roolisuoritukset olivat parasta näkemääni teatteria lähiaikoina, vaikka työpaikan teatterikerhon kanssa on käyty katsomassa monia muitakin upeita esityksiä. Miten taitavasti puhe voikaan sivaltaa!
Lopuksi täytyy vielä kehua kevään kirjasuosikkiani, norjalaisen Torgrim Eggenin Pärstäkerrointa. Hykerryttävää poliittista satiiria, jota oli erityisen hupaisaa lukea hallitusneuvotteluiden aikana. Fakta ja fiktio tuppasivat menemään sekaisin, jos luki liian myöhään. Ainakin kaikkien poliitikkojen pitäisi lukea tämä.
Kirjan takakansi kertoo jo jotain: ”Ja läpi kaiken sen mitä poliitikot lupasivat, anelivat ja uhkasivat, virtasi irrationaalisuuden, hämmennyksen ja hölmöilyn syvä vuo. Miksi äänestit sitä puoluetta? Koska hänellä on niin kauniit silmät. Koska hänellä on niin hyvät tissit. Koska en kestä sen äijän naamaa. Koska olin yhtä aikaa alakoulussa hänen veljensä kanssa. Koska sain sinä aamuna parkkisakot. Koska leipäviipale putosi lattialle hillopuoli alaspäin. Ja niin kansa kävi vaaliuurnille.”
Toriparkkia vastaan ja apurahalla elävien sosiaaliturvan puolesta
10. toukokuuta 2007
Lähipäivinä on pari tilaisuutta, joista toisen aiheena on erittäin vastustettava ja toisen hyvin kannatettava hanke. Lauantaina Turun kauppatorilla järjestetään Turhuuksien toriparkki - niminen kansantapahtuma toriparkin rakentamista vastaan. Tervetuloa torille kello 12! Ohjelmassa on kulkue, arkkitehdin puheenvuoro, sirkusta, kaupunginvaltuutettujen puheenvuorot, musiikkia ja hernekeittoa sekä tietenkin mahdollisuus kertoa terveiset toriparkista. Nopeaa ja kantaaottavaa reagointia tarvitaan, koska toriparkin mahdollistava kaava on tarkoitus saada valtuuston hyväksymäksi jo elokuussa. Ja sitten vaan rakentamaan uutta parkkiluolaa aikana, jolloin tarkoitus olisi vähentää yksityisautoilua eikä suinkaan lisätä sitä!
Valtakunnan tasolla taas edistetään erittäin kipeästi tarvittua hanketta - apurahalla elävien sosiaaliturvan parantamista. Eduskunnan Kansalaisinfossa järjestetään tiistaina 15.5.2007 klo 17 paneelikeskustelu aiheesta Apurahansaajien sosiaaliturva - hallitusohjelmasta todeksi. Asiasta ovat keskustelemassa työministeri Tarja Cronberg (vihr), toimitusjohtaja Paavo Hohti Säätiöpalvelusta, ylijohtaja Tarmo Pukkila sosiaali- ja terveysministeriöstä, toiminnanjohtaja Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta sekä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr). Paneelin puheenjohtajana toimii kansanedustaja Kirsi Ojansuu (vihr).Tilaisuuden järjestävät Vihreiden eduskuntaryhmä yhteistyössä Tieteentekijöiden liiton kanssa.
Sosiaaliturvaa apurahan saajille yksinkertaisesti tarvitaan. Esimerkiksi lapsen hankkiminen apurahakaudella on täysin toivotonta. Toimeentulona on silloin minimivanhempainpäiväraha, eli 15 € päivässä, eli 300 € /kk, koska apurahasta ei saa ansiosidonnaista. Jos taas hoitaa lasta apurahalla, merkitsee se apurahan väärinkäyttöä. Tulos = ei pidä tehdä lapsia, ellei ole rikasta puolisoa. Tai kaikkein kannattavinta olisi, jos se rikas puoliso jäisi lapsen kanssa kotiin ja apurahalla elävä tekisi sitä, mihin apuraha on myönnetty. Kysymys on siksi tärkeä, että tutkimusta ja taidetta tehdään usein apurahalla juuri niinä vuosina, joina perheen perustaminenkin voisi olla ajankohtaista. Harvan talous kestää sen, että tulot pysyvät ikuisesti opiskeluajan tasolla. Apurahalla eläviä on paljon, ja monien apurahakausi kestää pitkään. Käsittääkseni kuitenkin toivomme, että tiedettä ja taidetta yhteiskunnassamme tehdään. Silloin tarvitaan myös tahtoa ajaa näiden töiden tekijöiden oikeuksia.