Tieteentekijöiden syntymäpäiviä
30. maaliskuuta 2007
Turun yliopiston tieteentekijät ry. juhlii tänään 40-vuotispäiviään juhlaseminaarissa (kello 14-16 Tauno Nurmela -salissa). Seminaarissa pohditaan, pitäisikö Turun yliopiston olla tutkimus-, opetus- vai ammattiyliopisto. Kysymys onkin varsin ajankohtainen, kun yliopistolaitosta ravistelevat nyt niin monet uudistukset yhtäaikaa. Tutkimuksen ja opetuksen yhteensovittaminen käy yhä hankalammaksi, kun yliopiston perusrahoitus ei kasva, opiskelijoita tulee lisää, opettajien määrä suhteessa opiskelijoihin vähenee ja tutkimukselta odotetaan yhä enemmän tuloksia. Opetuksen ja tutkimuksen asettaminen vastakkain ei kuitenkaan tunnu järkevältä. Molemmathan kuuluvat ihan olennaisesti yliopistoon. Pohtimisen arvoista on se, miten ne molemmat saadaan hoidettua nykyisessä tilanteessa mahdollisimman hyvin.
Ensi tiistaina järjestetään myös aihetta liippaava jatko-opiskelijaseminaari, jossa pohditaan jatko-opiskelijuuteen liittyviä ongelmakohtia. Edustan tilaisuudessa TYYn jatko-opiskelijajäseniä ja puhun siitä, onko jatko-opiskelija yliopistoyhteisössä opiskelija, työntekijä vai jotain siltä väliltä, ja mitä se jatko-opiskelijan elämässä käytännössä merkitsee.
Täällä myös tämä yksittäinen tieteentekijä viettää syntymäpäiväänsä perinnöllisyysneuvonnan diskurssien parissa. Yksi artikkeli lähti kommenteille eilen ja seuraavaa pitäisi alkaa väsätä. Tästä on tarkoitus tulla sosiologinen juttu siitä, minkälaisia merkityksiä geenitiedolle annetaan perinnöllisyysneuvontaa määrittelevissä diskursseissa. Mutta ei tämä päivä nyt pelkäksi tieteeksi mene. Illalla on onneksi luvassa teatteria työpaikan kulttuurikerhon kanssa: mennään katsomaan Linnateatterin Sokerihumalaa. Sen jälkeen pääsee vielä juhlimaan vihreiden nuorten kanssa, joten ihan mukavasti sitä saa viettää synttäripäiväänsä.
Viikonloppuna eletään myös jännittäviä politiikan hetkiä, kun vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontuu pohtimaan vastauksia Vanhasen hallituskysymyksiin. Tällä kertaa en osallistu valtuuskunnan kokoukseen, koska Timo Ahonen, jonka varajäsen olen, on itse paikalla. Ensi viikolla kuitenkin selvinnee lisää asioita tulevasta hallituksesta. Sitä odottaessa.
Vaateostokset pyöräkorissa
28. maaliskuuta 2007
Henkilöautoliikenne Turussa kasvaa koko ajan. Nyt jo joka toisella turkulaisella on auto, vaikka vielä 10 vuotta sitten luku oli huomattavasti pienempi. Luku tuntuu erityisen suurelta, kun miettii, paljonko Turussa on opiskelijoita, vanhuksia ja lapsia, joilla ei ole autoa. Autoilun lisääntymisestä ollaan luonnollisesti huolissaan, sillä se lisää liikenneruuhkia, tekee ympäristöstä vähemmän viihtyisän ja vaatii koko ajan lisää rahaa liikenteen toimivuuden ratkaisemiseksi. Autoilu on myös merkittävä kasvihuonekaasupäästäjä, vaikka tästä ei kylläkään kovin moni poliitikko ole julkisesti huolissaan.
Aiheellisesti Turun kestävän kehityksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että kaupungissamme suositaan kevyttä ja joukkoliikennettä, jotta autoilun kasvu saataisiin taittumaan ja kaikki voisivat paremmin. Erityisen helppoa suosiminen olisi keskustan läheisillä ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueilla. Suosimista ei kuitenkaan ole otettu politiikan linjaksi. Eilen Meidän Turku ry. järjesti tilaisuuden keskustan kehittämisestä, joka johti taas keskusteluun toriparkin tarpeellisuudesta. Suurimpia puolueita edustaneet kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell ja ympäristö- ja kaavoituslautakunnan puheenjohtaja Jorma Hellsten argumentoivat, että kaikkia pitää kohdella tasapuolisesti ja että keskustaan tulee päästä kaikilla eri tavoilla.
Tällainen politiikka ei vain yksinkertaisesti merkitse joukko- ja kevyen liikenteen suosimista. Keskustaan pääsee toki jo nyt aivan helposti niin autolla kuin bussillakin, ainakin jos tulee Turun alueelta. Miksemme siis lisää joukkoliikenneyhteyksiä ja pyöräteitä? Tällä hetkellä keskustan saavuttaminen pyörällä on kaikkein vaikeinta, sillä sinne ei johda yhden yhtäkään pyörätietä. Toriparkilla lisätään autoliikennettä keskustassa, ei suosita muita tapoja.
Myös lautakunnassa on jostain käsittämättömästä syystä jätetty jo kaksi kertaa pöydälle Tuureporinkadun pyörätiepätkän rakentaminen välille Brahenkatu-Aninkaistenkatu. Vaikka tuo pätkä sisältyy valtuuston hyväksymään pyörätieverkon kehittämiseen. Syyksi on sanottu katoavien parkkipaikkojen ongelma. Myös Kauppiaskadulle suunniteltu kävelykadun pätkä haluttiin toriparkin yhteydessä parkkipaikoiksi. Tämä on kaikkea muuta kuin kevyen liikenteen suosimista.
Minusta ei voida ajatella, että kaikkien elämän tulee olla yhtä helppoa. Minusta pyöräilijöiden, kävelijöiden ja bussilla liikkuvien elämän tulee olla helpompaa kuin autoilijoiden, koska he eivät tuota yhtä paljon kasvihuonekaasuja, eivät saastuta keskustan paikallista ilmastoa, eivätkä vie läheskään yhtä paljon pysäköintitilaa. Suosiminen tarkoittaa minusta juuri sitä, että yhä useampi kokisi houkuttelevammaksi liikkua bussilla tai pyörällä. Keskustassa tämä tarkoittaisi lisää pyöräteitä, kevyttä liikennettä suosivampia liikenneratkaisuja, palvelempia bussiaikatauluja ja edullisempia bussimatkoja. Tietenkin myös kauempaa autolla tulevien elämää pitäisi helpottaa paremmilla liitäntäpysäköinneillä ja nopeilla joukkoliikenneyhteyksillä.
Eilisessä tilaisuudessa esiteltiin myös eri alueiden ostovoimaa. Tilastoista kävi ilmi, että keskustassa asuu paitsi paljon ihmisiä, on myös huomattava määrä ostovoimaa. Keskustan alueella asioidaankin runsaasti keskustassa - pääasiassa kävellen, mutta myös pyörällä ja bussilla. Siksi onkin hupaisaa, että meikäläisten pyöränkorilla kantamat vaateostokset eivät koskaan ole yhtä arvokkaita kuin ne, jotka viedään auton takapenkille. Siksi kai toriparkin ystävien mielestä me tarvitsemmekin jatkuvasti lisää parkkipaikkoja, vaikka olemassaolevissa halleissakin on aina vapaata. Jos vaikka joku uusi hyvä kuluttaja kuitenkin ajaisi mieluummin toriparkkiin.
Sittenkin varalle
22. maaliskuuta 2007
Eilen julistettiin lopullinen vaalitulos, ja kyllä, vihreät saivat pitää kaksi paikkaansa Varsinais-Suomessa, jee! Ero Ville Niinistön ja Sari Essayahin välillä kuitenkin vielä kiristyi, joten ei voi kyllin korostaa, miten tärkeä jokainen vihreille annettu ääni oli.
Tarkastuslaskennassa sain 44 ääntä lisää, ja minusta tuli sittenkin varakansanedustaja. (Mitä varakansaa sinä edustat, kysyy tässä kohtaa Vesa.) Eipä tuolla nyt käytännön merkitystä ole, mutta kivalta se kumminkin tuntuu. Kiitos vielä kaikille 2235 äänestäjälle!
Vaalienjälkeinen tyhjyys on pikkuhiljaa taittumassa normaaliksi arjeksi, johon kuuluu väitöskirjaan kuuluvan artikkelin kirjoitusta, univelkojen pois nukkumista, viikonloppuisten sosiologipäivien odottelua ja kotona hengaamista (mitä siellä kuuluukaan tehdä?). Onneksi kokoukset ovat täyttäneet politiikkatyhjiötä; Turun seudun vihreiden hallitus, ympäristö- ja kaavoituslautakunta ja ylioppilaskunnan edustajisto ovat jo ehtineet kokoontua viikonlopun jälkeen. Esityslistoilta on käsitelty kymmeniä asioita vihreästä vapusta kalankasvatuslausuntoon ja Artukaisten kaavasta ylioppilaskunnan strategiaan. Että ei se elämä vaaleihin loppunutkaan 