Vihreiden yrittäjyysohjelma hyväksyttiin
30. marraskuuta 2009
Viikonloppuna kokoontunut Vihreiden puoluevaltuuskunta hyväksyi kautensa ensimmäisen ohjelman: ohjelman yrittäjyydestä . Suomi tarvitsee yrityksiä, joihin suurin osa uusista työpaikoista syntyy. Uutta yrittäjyyttä tarvitaan erityisesti ns. vihreän taloudeuden aloilla. Kuitenkin pienyrittäjien arkea vaikeuttaa moni byrokraattinen koukero, mikä ei kannusta yrittäjyyteen ja vie nykyisten yrittäjien ajasta ja toimeentulosta merkittävän osan. Minusta Vihreiden yrittäjyysteesien tärkeimmät kiteytykset ovat nämä:
- kynnystä lähteä yrittäjäksi madallettava
- työllistämisen kynnystä madallettava
- byrokratiaa vähennettävä
- oikeus sosiaaliturvaan koskee myös yrittäjiä
- perustulo on sekä yrittäjän että työntekijän etu
Kulttuuri ei syö terveydenhuollolta
26. marraskuuta 2009
Turun ensi vuoden budjetin käsittely on loppusuoralla: valtuusto hyväksyy budjetin maanantaina. Eri budjetintekovaiheissa on kaupunkilaisten keskuudesta kuulunut ääniä (tosin aika vähän, mutta kuitenkin), joiden mukaan tässä tiukassa taloudellisessa tilanteessa pitäisi keskittyä olennaiseen, eli terveyspalveluihin ja tinkiä esimerkiksi kulttuurista, jonka puutteeseen ei kukaan kuole. Onpa joku vaatinut luopumista kulttuuripääkaupunkihankkeestakin.
Lienee itsestään selvää, että rahankäytön tärkeysjärjestyksessä ykkössijalla on sairaiden hoitaminen. Terveydenhuollon rahoituksen lisääminen kulttuurista pumppaamalla on kuitenkin hankalampaa, sillä kulttuuriin käytettävä summa on hyttysen luokkaa terveydenhuollon järkälemäisen budjetin rinnalla, mutta sillä voidaan saada aikaan terveyden kannalta merkittäviä asioita. Näiden kahden taloutta ei pitäisikään nähdä keskenään kilpailevina, vaan hyvinvointia yhteisesti lisäävänä määrärahana.
Kulttuurilla ei ole hyvinvoinnin tuottamisessa pieni rooli. Monissa maissa määrätään mm. kulttuurireseptejä, joilla hoidetaan terveysongelmia. Ennalta ehkäisyssä kulttuurilla on vielä suurempi rooli: se lisää hyvinvointia, joka ehkäisee sairastavuutta.
Kulttuuripääkaupunkivuosi ei myöskään syö terveydenhuoltoon suunnattavia rahoja. Se on investointi samalla tavalla kuin vaikkapa rakennushankkeet. Se tuo Turkuun työpaikkoja ja matkailijoita, jotka lisäävät kaupunkiin saatavia tuloja. Ennen kaikkea kulttuuripääkaupunkivuosi on kuitenkin mahdollisuus lisätä kaupunkiin inhimillistä hyvinvointia ja arkipäivää ilahduttavia asioita, jotka ovat kaikkien saatavilla. Tästä mahdollisuudesta, josta useat kaupungit kilpailevat, ei kannata valittaa, vaan ottaa siitä irti kaikki mahdollinen.
Blogin kirjoittamisen tarkoitusta etsimässä
27. lokakuuta 2009
Blogissani on viime kuukausina ollut hiljaista. Eurovaalien jälkeen en ensin jaksanut kirjoittaa, sitten en enää tiennyt mistä kirjoittaa. Olen miettinyt blogin kirjoittamisen syvintä tarkoitusta ja mieltä. Lukeeko näitä kukaan? Jos lukee, ei viitsisi kirjoittaa mitään ihan turhanaikaista. Toisaalta pitäisi kirjoittaa usein, jotta lukijat säilyisivät, ja tämä ehkä edellyttää myös ajoittaista turhanaikaisuuksien kirjoittamista.
Polkaisin aikoinaan blogin pystyyn siksi, että minusta kaupunginvaltuutetun velvollisuuksiin kuului raportoida tekemisistään äänestäjille. Miksi on äänestetty niin kuin on, mitä aloitteita on tehty, mitä puheita pidetty, mitä asioita ajettu muuten. Se on ollut luultavasti tämän blogin pääasiallinen sisältö. Vaalien alla olen halunnut kertoa myös kampanjoinnista ja silloin tällöin valaista myös yksityiselämän sisältöä, koska sekin liittyy siihen, mitä politiikassa tapahtuu. Esimerkiksi lapsen saaminen on nostanut lapsiystävällisen kaupunkiympäristön kehittämisen yhdeksi ykkösasiakseni kuntapolitiikassa.
Olen edelleen sitä mieltä, että valtuutetulla on velvollisuus raportoida tekemisistään. On äänestäjästä kiinni, haluaako hän seurata niitä ja valitseeko hän blogin yhdeksi seuraamisen muodoksi. Jos joku on näin tehnyt, niin pahoittelen, että tänä syksynä täällä on ollut kovin hiljaista. Se ei johdu siitä, että mitään ei olisi tehty, vaan siitä, että olen etsiskellyt blogin kirjoittamisen tarkoitusta. Ainakin raportointia seuraa taas jatkossa, jos ei nyt ihan päiväkirjamaisesti, niin ajoittain kuitenkin.